sunnuntai 26. elokuuta 2012

Agilityn alkeet !

Vekku-poika on saanut ilokseen reippaan nuoren neidin E:n, joka jaksaa ulkoiluttaa Vekkua pitkillä lenkeillä. Koulutusajattelu on E:llä hyvin hallussa, joten sopivan kurssin vihdoin osuttua kohdalle, on aika aloittaa  E:n ja Vekun yhteinen uusi harrastus, agility. Emäntä seurasi perässä ensimmäisiin treeneihin.

Vekku-virtaveikkoa yritettiin taltuttaa tunnin kestävällä  kävelyllä treenipaikalle. Ei se auttanut =). Poika oli terhakkaana hallin pihalla katsastamassa tilannetta. Odotteluaikana E kävelytti kaartavilla lenkeillä Vekkua toisten koirien ohi. Se auttoi vähän rauhoittumaan. Lopulta jopa istuminen ja rauhoittuminen onnistuivat toisten koirien läheisyydessä, mutta nenäkontaktia ei toistaiseksi voitu ottaa keneenkään. Vekulla on tapana innostuksissaan hypähdellä taluttajaa vasten, ja tällaisia ilopomppuja nähtiin kyllä satunnaisesti hallin sisällä. Urinaa kuultiin myös, yhtä lukuun ottamatta kaikki muut paikallaolevat koirat olivat uroksia. Mukana myös yksi narttu. Hei jee =)  Sisälläkin Vekku sai kerran jos toisenkin jäähdytellä vähän muista kauempana ja tehden pieniä kävelyvoltteja. E:n terävät sihahtavat "tssst" - ääneet katkaisivat intopinkoilua ja huomion kohdistamista myös hyvin ohjauksessa silloin, kun odottaminen tuntui liian ylivoimaiselta.

Hyppyeste ylitetään käskyllä "AITA." Pieniä hyppyjähän Vekku on tehnyt jo aiemmin pohjatyökurssilla, mutta tälläkertaa pästiin kokeilemaan myös A- estettä. (Harmi ettei A:stä tullut omaan puhelimeeni kuvia!) Vekku oli touhusta niin innoissaan, että tuskin pysyi nahoissaan. A-esteellä intoa oli niin paljon, että kouluttaja epäili Vekun tehneen esteen kanssa tuttavuutta jo ennestään. Mutta e-ei. ihan ekaa kertaa asialla, este olisi mennyt Vekulta ees-taas kahteen suuntaan yhdellä kertaa, ellei ohjaajalla olis ollut selvät sävelet siitä mitä odotettiin. Tällä kontaktiesteellä harjoiteltiin siis myös pysähtymistä "SEIS" -komennolla, ja jatkamista "JATKA" -käskyllä.
 Keppejä pujotellaan käskyllä " ?"




Vekku oli selkeästi porukan "terävin", uros, mutta myös vauhdikkain esteillä. Ei hiivitty eikä arkailtu, se oli menoa alusta loppuun asti ja kotimatkallekin jäi vielä virtaa....  Uudet sanat olivat kaikenkaikkiaan hakusessa sekä treeneissä että treenimatkalla. Siispä yritän kasata niitä oman ajatuksen selkeyttämiseksi...






KäskyTotteluMerkitys
AitaOpettelussaKoira hyppää esteen yli
SeisOpettelussaKoira pysähtyy
JatkaOpettelussaKoira jatkaa seis käskyn jälkeen

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Sorsastusta

Sorsanmetsästys alkaa painamaan pahasti päälle ja tänä vuonna taitaa olla sellainen tilanne että pääsee järvelle. Vekkuhan ei vielä ui, joten tehtiin pohjustavaa treeniä vaikka haavakoiden etsintään.

Sorsan laahausjäljellä mennään eikä meinata
Tein alkuun muutaman lyhyen laahausjäljen siten että Vekku näki missä aloitin. Sidoin sen puuhun alkupaikan lähistölle. Näitä jälkiä ei vanhennettu yhtään vaan samantien kun sain jäljen valmiiksi vein koiran jäljen alkuun ja päästin irti. Eka mentiin hihnassa ihan vain sen takia että sain sen palautettua laahausjäljelle omilta jäljiltäni.

Ihmepaikoista ne tavit löytyy 
Käytössä minulla oli viime syksynä ammuttu tavi, jota olin säilyttänyt pakkasessa odottamassa. Alkuun ajattelin että palkkaan koiraa siitä että se tuo tavin minulle, mutta Vekku hiukan vieroksui tavin hajua,  joten päädyin palkkaamaan löytymisestä.

Vähän luonnollisempi kaadon paikka
Suolle oli helppo tehdä jälkeä omien jälkien rinnalle vähän kauemmaksi. Pääsi taas ohjaamaan koiraa laahausjäljelle omilta jäljiltäni. Käytin siis apuna pitkää keppiä, jonka päähän tavi oli ripustettu kuvassa näkyvästä narusta.

Kunnon koira kantaa saaliin kotiin :)
Pussin sisässä olevan tavin Vekku suostui palauttamaan ja kantoikin kotiin reilun puolikilometriä. Kyllä se keppejäkin kantaa, mutta tiputtaa yleensä heti jos jokin kiinnostava haju sattuu nenään. Kuvasta ei hahmotu kovin hyvin, mutta Vekun olemus on tuossa kantaessa hyvin ylpeä. 


Pakollinen poseerauskuva.
Eiköhän me tuo pussikin saada jatkossa pois, kun ne saaliit harvemmin on valmiiksi pusseissa :)

torstai 12. heinäkuuta 2012

Sieniä ja keppejä

Keppimotivaatio


Noita MEJÄ-treenejä tehdessä jätin kokonaan metsäjäljen tekemättä ja olen pyrkinyt luomaan  keppimotivaatiota. Alkuun oli hiukan takkuista, mutta nyt alkaa motivaatiota olla :)

Seuraavassa pääpiirteiteittäin kuukauden parin sisällä tehtyjä treenejä.

Janalta haku
Ensin selvitin kuinka Vekku haluaa kepit ilmaista, kun tähän asti se on jäljellä vain tarkentanut niihin. Tätä varten tein Vekun katsellessa soratielle janan kepeistä. Sitten hetsasin yhdellä kepillä hiukan aikaa ja päästin liinassa janalle. Tuossa harjoituksessa Vekku ottikin keppejä suuhunsa, joten päätin opettaa sen nostamaan niitä.

Alueelta haku
Seuraavaksi tallasin aarin alueen ja sijoitin sinne kuusi keppiä. Annoin alueen vanheta tunnit ajan ja toin Vekun paikalle sellaisesta suunnasta ettei siellä ollut jälkeä. Päästin Vekun alueella ja annoin sille vapaat kädet tehdä mitä haluaa. Aika pian se alkoikin haistelemaan ja nostamaan keppejä. Nostoista tietysti kunnon kehut ja makkarapalkka.

Vapaa haku
Kerran ripottelin keppejä ympäripihaa ja pyysin Vekkua etsimään. Sille on siis opetettu etsi- ja missä-vihjeet, joilla se alkaa hakemaan ruokaa tai tiettyä henkilöä. Tälläkin tavalla Vekku löysi muutaman kepin, mutta siltä loppui jostain syystä into kesken.

Janalta haku 2
Ulkona ollaan pariin kertaan treenattu myös niin että tiputtelen keppejä juoksuvaijerin alle Vekun ulottuville. Tällä tavalla treenatessa Vekku hakee kauimmaisen kepin ja nostaa sitä. En halua että se oppii ohittamaan keppejä, joten tämä jää nyt tauolle.

Vapaa haku 2
Pari kertaa olen treenannut sisällä siten, että laitan Vekun odottamaan johonkin huoneeseen ja käyn piilottelemassa keppejä muihin huoneisiin. Päästän Vekun vapaaksi ja pyytänyt sitä etsimään. Kepit pitää piilottaa, koska muuten  Vekku etsii ne näköaistin avulla. Osan jätän ihan näkyville, jotta motivaatio pysyy yllä.

Nostelu
Sisällä olen treenannut myös kepin nostoa naksun avulla. Käytännössä heitän tai tiputan kepin lattialle ja kun Vekku nostaa sen niin se saa palkan. Nyt olen alkanut vaatimaan kepin tuomista luokseni, mutta edelleen annan sen tiputtaa sen eteeni. Muutaman kerran Vekku on napannut kepin ja alkanut järsimään sitä ja se on mielestäni ihan ok myös.

Pitäminen
Erillään nostelusta olen opettanut Vekkua pitämään keppejä suussa.



Sienten etsintää

Kohta alkaa sieniä jo nousemaan ja meidän talvelle suunnitellut sienen etsintä treenit on vielä tekemättä :)
Viime kesänä sieni kausi kerkesi mennä ohi ennen kuin Vekku oppi ilmaisemaan löytämiään sieniä ja tänä vuonna meinaa käydä samoin. Olen parina päivänä tehnyt sisälle sienipiiloja ja hyvin ne ovatkin löytyneet. Nyt vaan pitäisi kehittää ilmaisua. Vekku kun on niin energinen niin tekisi mieli opettaa sille rullailmaisu, mutta millä ajalla? Se voisi kyllä onnistua kohtuu helposti, koska eilen kun olin piilotellut sieniä lelujen ja muiden esineiden alle niin se toi sen päällä olevan lelun useamman kerran minulle :) Nyt vaan pitäisi saada jostain pian joku rullan tapainen, jolla voisi treenata.






maanantai 9. heinäkuuta 2012

Ensimmäinen MEJÄ-koe

Käytiin Vekun kanssa tänään ensimmäistä kertaa MEJÄ-kokeessa. Homma meni aika tarkalleen niin kuin osasin odottaakin, joskin riistavietti on suurempi kuin odotin.

Kokeessa oli kuudesta AVO-luokan koirasta viisi urosta ja taisivat olla kaikki parin vuoden ikäsiä, joten laukauksen siedossa ilmassa oli selkeästi hormoonihuuruja. Laukauksen sieto-testi meni hyvin. Koirat vietiin riviin tien varteen ja sidottiin puuhun., jonka jälkeen ohjaajat poistuivat koirien luota laukauksen ajaksi. Kun poistuin sivummalle niin Vekku jäi seisomaan terhakkaasti ja odotti siinä laukauksen ajan. Ehkä oli hiukan täräkämpänä laukauksen jälkeen ja kuunteli haulisadetta.


Arvonnassa meille kävi tällä kertaa hiukan huono tuuri, kun jouduimme viimeiselle jäljelle. Näin ollen Vekulla joutui odottamaan autossa lähes viisi tuntia laukauksen sieto-testin jälkeen. Onneksi pääsin käyttämään koiraa pari kertaa  lenkillä, kun jälkialue oli suhteellisen lähellä tukikohtaa.

Ennen suoritusta läksimme Vekun kanssa hyvissä ajoin lenkille, jotta se pääsee juomaan ennen suoritustaan ettei silloin tarvitse. Se olikin oikea valinta. Olisi vain pitänyt viedä se myös piehtaroimaan sammaleisiin tai sitten kastella kunnolla. Laitetaan muistiin seuraavaa kertaa varten.

Jälki oli siis alla olevan mukainen siten että lähtömakaus on alareunassa ja kierrettiin myötäpäivään.


Näytä Vekku MEJÄ 8.7.2012 suuremmalla kartalla

Lähtö ja ensimmäinen osuus
Talutin Vekun alkumakaukselle ja laitoin vasta siinä liinan kiinni, koska muuten Vekku jäljestää niitä ihmisjälkiä. Tästä huolimatta se haistoi makausta pikaisesti ja lähti samantien sivulle. No alussahan saa opastaa, joten otin palautin koiran valjaista uralle ja annoin vihjeen uudestaan. Tämä auttoi ja lähdettiin oikeille jäljille. Heti alusta huomasi että Vekulla oli reilusti virtaa, kun se viipotti jäljen kummallakin puolelle. Alun jälkeen jälki kulki jyrkän kallion puolivälissä ja Vekku tahtoi mennä koko ajan alarinteeseen. Ensimmäinen hukka tuli melko alussa, kun jäljen poikki meni selvät hirven jäljet (niiltähän ei koiraa saa kieltää, joskin pitäisi kun siitä taitaa mennä vain pisteitä). Kalliolta laskeuduttiin suolle ja siinä alkoi sitten piehtarointi, joka ainoassa sopivassa mättäässä :) Jatkoi kyllä hetken päästä jäljelle. Ensimmäisellä makauksella Vekku meni makauksen tarkasti, mutta tuomari alkoi rapistelemaan muistiinpano välineitä pussista niin Vekku meni hakemaan palkkaa :) (palkat piilotetaan jatkossa makauksen alle). Kun palkkaa ei kuulunut niin oikaisi suoraan jäljellä parin metrin päähän.

Toinen osuus
Toisella osuudella Vekku alkoi tekemään tarkempaa työtä ja se meni hyvin seuraavaan hukkaan asti. Tässä kohdassa ohjaajan olisi pitänyt olla nohevampi ja kieltää heti, kun huomasin että Vekku otti seisonnan. Se kuitenkin palasi hetken päästä vielä jäljelle, mutta virtaa oli tullut roimasti lisää. Jälki meni pienen tiheikön poikki ja olin itse hiukan liian kaukana perässä, kun Vekku sai maavainun teerestä aloitti hakukuvion. No hetken päästä oltiin jo liinan mitan verran syrjässä ja silloin lintu lähtikin lentoon. Kielsin reippaasti, mutta aivan liian myöhään. Tässä vaiheessa Vekku alkoi etsimään selkeästi jotain, mutta se oli ilmeisesti lisää lintuja, kun tuomari joutui palauttamaan toisen kerran jäljelle. Loppu menikin sitten makaukselle asti hienosti. Makaus mentiin tarkasti, mutta vain nuuhkaisten, koska niitä makupaloja ei tuomarilta irronnut edellisellä kerralla niin miksi vaivautua :)

Kolmas osuus
Makaukselta jälki lähti alarinteeseen ja päätyi lopulta ojitetulle suolle. Lopulliseen tuomarin keskeytykseen johtava tapahtumaketju alkoi sillä että Vekku yliarvioi kykynsä tai sitten liina tarttui kiinni, mutta kuitenkin se koitti hypätä ainakin metrisen ojan yli ja päätyi vain puolittain vastapäiselle penkereelle. Eihän se saanut takatassuilla otetta turpeisesta penkasta ja vierähti ojaan. Ojassa oli tietysti sellaista turvelääryä että koko koira oli aivan kuin jossain turvekylvyssä käynyt. No tuohan ei tietenkään lähtenyt ravistelemalla pois ja kun lähellä nyt sattui olemaan niitä niin ihania sammalia niin alkoi piehtarointimaraton, jonka päätteeksi Vekku päätti jäädä makaamaan sammaliin. Tuomari kehoitti vielä antamaan vihjeen, mutta ei silläkään saatu enää Vekkua itsenäisesti jäljelle, joten tuomittiin kolmas hukka ja loppupätkä mentiinkin sitten harjoittelun merkeissä lyhyessä hihnassa ja kaikenlainen haahuilu estettiin. Intoa Vekulla jäljelle oli, joten siinä mielessä uskalsi noin tehdä. Sorkkakin löytyi hienosti ja se ilmaistiin ihan oikein. Itseasiassa osa kissanruuista jäi jopa syömättä, kun sorkka kiinnosti niin kovasti.

Tuloksena siis AVO-0 eli tuomari keskeytti kolmen hukan jälkeen. AVO-luokassa vain kolme koiraa pääsi jäljen loppuun asti ilman keskeytystä ja kun myös VOI-luokassa oli useammalla koiralla niin ilmeisesti maastot ja keli olivat hankalat koirille.




Yleisesti ottaen MEJÄ tuntuu minulle ja Vekulle sopivalta lajilta ja harjoituksella varmaan saadaan nuo muutamat kohdat kuntoon. Joskin tämän hetkiseen elämäntilanteeseen kokonaiseksi viikonlopuksi irrottautuminen on haastavaa ja siitä kiitos vaimolle, joka mahdollisti tämän irrottautumisen. Luulen että seuraavan kerran startataan ensi vuonna paremmin harjoiteltuina. Tämä kerta antoi runsaasti tietoa lajista ja oivia vinkkejä harjoitteluun. Jälkiparikseni sattuikin lajin tuomari ja aktiivinen harrastaja, jolta sainkin paljon vinkkejä sekä jäljen tekoon että harjoitteluun ja koska kokeen luonteeseen kuuluu paljon odottelua niin hyödynsin noita aikoja keskustelemalla muiden ohjaajien ja toimitsijoiden kanssa koulutusjutuista.



keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kesäturkki viimeinkin

2011


2012

Bonuksena kuvatehtävä. Huomaatko eron kuvissa?

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Mejätreeni

Olemme ensimmäisellä varasijalla ensi viikonlopun MEJÄ-kokeeseen, joten oli pakko tehdä yksi minijälki sen edellisen fiaskon unohtamiseksi. Tällä kertaa kaikki menikin sitten niinkuin pitikin :)


Tiedot:

  • 12 h tuntia vanha
  • 2 kulmaa
  • 1 makausta
  • 1 dl verta
  • 200 m pitkä
  • Kauriin sorkka kaatona
  • Ojan ja polun ylitys
Tavoitteena oli siis pelkästään saada alle yksi onnistunut suoritus ja se että Vekku olisi sopivan innokas odottavaan koitokseen unohtamatta ohjaajan mielenrauhaa :)Muistin vasta lähtiessä että sorkkahan on pakkasessa, joten jouduinkin ensin viemään sen kaadoksi. No se ei tietenkään ollut sulanut yhtään. Lähtiessä Vekku sai siitä hajun ollessaan juoksuvaijerissa ja oli sen verran innokas sen perään että pelkäsin sen jättävän jäljen kun tuulikin oli kaadolta jäljelle päin. Mutta toisin kävi, jälki olikin kiinnostavampi kuin kaato. Kyllä Vekku sitä kerran kuitenkin nuolaisi ja sehän riittää :) Ennen kaatoa oli makaukseton kulma, jonka Vekku suoritti tarkasti jälkeä pitkin. Edellisellä kulmalla oli makaus ja sen luona Vekku vetikin ensin hiukan pitkäksi, mutta tarkensi sitten makaukselle, josta saikin palkaksi kissan märkäruokaa. Alusta lähtien jäljestys oli innokasta ja tarkkaa, vain kerran Vekku pyörähti jäljen sivussa haistelemassa luultavasti supin jälkiä.

Edelleenkään Vekku ei malta noita makauksia merkata vaan jälki kiinnostaa. Pitääkö sitä vaan jatkaa noita makauksien ilmaisu harjoitukia vai toivoa että tuomari osaa lukea koiraa sen verran että hyväksyy ilmauksen? Voiko koiralla käyttää hyttyskarkotetta? Tänään Vekkua, joka on siis trimmattu vasta tällä viikolla, vaivasivat hyttyset.


Tällä kertaa kuvana onkin tuo edellä mainittu suhteellisen röyhkeä supi. Käytin Vekkua kuvan ottamisen jälkeen tuossa samoilla paikoilla, joissa supi pyöri ja kovasti pojalla olisi tehnyt mieli päästä perään. Katsotaan syksymmällä, jos päästäisiin tositoimiinkin supien perässä.






lauantai 23. kesäkuuta 2012

Sairastelu 4 ja mejä

Vekun häntä alkaa olemaan viimein kunnossa. Haava on kokonaan ummessa ja antibiootti-kuuri on loppunut. Nyt odotellaan vielä karvan kasvua hiukan ja sitten saakin ottaa jo loputkin suojat pois :) Kaiken kaikkiaan hoitoon meni siis lähes kaksi kuukautta. On ne hännänpään haavat sitkeitä. Lopputuloksena ihan hännän kärkeen tulee jäämään paljasta ihoa, mutta uskoisin että se ei menoa haittaa. Ulkonäköön tulee pieni muutos, kun valkea hännänpää häviää. Hyvä kuitenkin ettei tarvinnut typistää koko häntää pois.

Viime viikonloppuna treenattiin MEJÄ-kokeeseen. Tein aivan liian vaikean jäljen :(

Laitetaas speksit:
  • 16 tuntia vanha
  • 500 metriä pitkä
  • 3 kulmaa, joilla kaikilla makuus
  • 2 dl verta
  • Tehdessä satoi vettä ja yön aikana myrskysi
Vekulla oli uudet valjaat ja uusi liina, joten en tiedä miten paljon ne vaikuttivat. Alkuun jälki lähti hakkuu aukean yli, joka paikoin oli liian vaikea kulkuista Vekulle. En maaston vaikeutta tehdessä huomannut, kun vettä alkoi juuri satamaan ja oli kiire tehdä jälki valmiiksi. Lisäksi minulla oli kaveri tekemässä jälkeä, joka kulki 5 metriä sivussa aukon kohdalla. Välillä tuntui että Vekku olisi vaihtanut jäljestämään tuota vanhaa ihmisjälkeä :O, varsinkin kun ryteikössä oli niin hankala kulkea.
En tajunnut vielä tuossa kohdalla lopettaa vaan ohjasin Vekun uudelleen jäljelle aukon jälkeen kuusikossa. Siitä Vekku lähtikin jäljestämään haparoiden ja kovasti ilmavainulla. Kulma ja sillä oleva makuus mentiin parin metrin päästä ohi ja sen jälkeen Vekku alkoi etsimään jotain kovasti joka puolelta. Mehän ollaan treenattu makuun ilmauksia ja siinä ei ole varsinaista jälkeä ollut. Toinen vaihtoehto on että paikalla on pyörinyt pienpetoja ja hirvieläimiä. Tässä vaiheessa ohjasin Vekun vielä kerran jäljellä, ilman sen parempaa tulosta. Vekku meni taas jonkun kymmenen metriä ja sitten alkoi taas poukkoilla. Tällöin kutsuin Vekun pois ja vaihdoin tavan hihnan ja lopetettiin siihen.

Tältä pohjalta on hyvä lähteä kokeeseen, kun enää surkeammin ei voi mennä :D






torstai 7. kesäkuuta 2012

Sairastelu jatkuu

Hännän kanssa ollaan edelleen toipilaana. Tätä kirjoitattessa haavalla on vielä viikko aikaa parantua tai sitten mietitään toista typistystä :( Subjektiivinen arvioni on että haava on parenemaan päin ja on viikon kuluttua varmaan lähes terve. Jouduin miettimään tuota suojausta uudelleen ja tällainen tuntuu toimivan paremmin kuin tämä vanha. Kysesessä on siis 10 ml mittaruiskusta tehty viritys josta toinen pää on avattu jotta ilma pääsee kiertämään. Patukan sisällä haavan päälle ei ole muuta suojaa kuin Vetramil-haavavoidetta. Hännänpäässä on itsekiinnittyvää joustosidettä suojaamassa haavaa tärähdyksiltä.



Versio 2.0

Kuvan paketin Vekku irrotti n. 30 sekunnissa yksin jäätyään vaikka sillä oli kauluri kaulassa. Tämä johtui siitä että teippaus ei ulottunut karvoihin asti vaan jäi siteen päälle, joten tarkkana saa olla.

Päivitys haavan putsauksen jälkeen.
Haava on viimeisen vuorokauden aikana alkanut kuroutua umpeen. Keskellä häntää on vielä n. 4 mm pyöreähkö alue, mutta sekin oli jo alkanut kuivua.Myös tikkien repeämät ovat kaikki kiinni.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Mejä-treeni

Vihdoin sain koostettua videon mejä-treenistä, josta jo edellisen julkaisun kommentissa lupailin.

Tiedot:
  • Makaukset 36 h vanhoja
  • Rankkasade
  • 5 makausta, joilla yhteensä 2 dl verta
Näillä lähtökohdilla en kovin kummoista odottanut, mutta ihan hyvin tuo meni. Tarkoituksena oli tosiaan selvä ilmaisu jälkihirmulle. Osittain sen takia annoin tuon jäljen vanhentua "liikaa". Vekkuhan jäljestää vanhaakin ihmisen jälkeä. Samasta syystä toin Vekun paikalle kulkemattomalta alueelta. Osittain jäljestysintoa meni varmaan siihen että käytiin ensin metsälenkillä, jossa Vekku jäljesti jotain koiran jälkeä pitkän pätkän.




Videosta bongasin että tuolla viimeisellä makauksella Vekku taitaa käydä kertomassa mulle tuon makauksen ilmavainun perusteella :) Onneksi ei tullut tuosta palkattua.

Täytynee tehdä vielä ainakin yksi tällainen treeni ennen kuin teen seuraavan verijäljen.

torstai 24. toukokuuta 2012

Sairastelua 2 ja hiukan jälkeä

Maanantaina tehdyn operaation jälkeen Vekku muuttui takaisin omaksi itsekseen. Ilmeisesti hännässä ollut haava oli sittenkin kipeä vaikka ei sitä hirveästi aristanutkaan. Kuvittelin apatian johtuvan antibiooteista ja kipulääkkeistä :( Olipa mukava tiistaiaamuna tulla alakertaan, kun vastassa oli intoa täynnä oleva perro :)
Toipuminen on mennyt hyvin ja ruokahalukin on taas palannut normaalille tasolle eli kaikki mitä kuppiin laitetaan syödään. Muutenkin ollaan palattu ruokailussa 50/50 linjalle nappuloiden ja lihan suhteen. Luita en ole vielä uskoltanut antaa ab-kuurin sotkeman mahan takia.

Eilen treenasin Vekun kanssa keppejä ja niiden ilmaisua. Sidoin Vekun kiinni puuhun ja härnäsin sitä hiukan kepeillä, jonka jälkeen vein kepit soratielle parin metrin välein. Palasin samantien takaisin ja otin Vekun irti puusta. Virettä olikin vähän liikaa, joten jouduin hiukan rauhoittelemaan ensin. Kun koira oli rauhoittunut niin päästin sen "jäljelle" ilman mitään käskyä ja sehän ampaisi samantien ensimmäiselle kepille ja otti sen suuhunsa. Minä komensin sen maahan ja naksutin maahanmenosta. Palkan Vekku söi maassa ja sitten vapautin sen eteenpäin. Kolme ensimmäistä keppiä nousi samalla tavalla. Sen jälkeen mentiin yli (olisko pitänyt jarruttaa?) ja seuraavan Vekku otti suuhunsa ja toi mulle jalkojen juureen ennen kuin ehdin käskeä sitä maahan. Naksutin ja palkkasin sitten siitäkin. Sitten oli taas "liikaa" virtaa ja viimeisestä Vekku paineli ohi. Käännyttiin takaisin ja Vekku nosti ne pari keppiä paluumatkalla (pitäisikö estää?).

Nyt olen tässä kahden vaiheilla että yritänkö opettaa ilmaisemaan kepin maahan menolla vai haluanko että Vekku nostaa ne mulle käteen? Jäljellähän Vekku ei niitä nosta nykyään lainkaan vaan tarkentaa sen verran että itse löydän ne. Mejässä tarkoitus on opettaa kaadon ilmaisu maahanmenolla kuitenkin, koska luulen ettei tuomari muuten huomaa, kun jälki on Vekusta niin houkutteleva.


Lisäsin vielä videon tämän päiväisistä keppi treeneistä. Vihjeitä otetaan vastaan :)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Sairastelua

Vekku oli toukokuun alussa hoidossa ja siellä sattui ikävä tapaturma, kun sen hännänpäähän tuli haava. Haava alkoi kuulemma  parantumaan, mutta parin päivän päästä sitä alkoi ilmeisesti kutista ja Vekku päätti hoitaa sitä itse. Eläinlääkärireissuhan siitä tuli ja antibiootti ja kipulääkekuuri. Noistahan meni tietysti mahakin sitten sekaisin, joten hoitajilla on ollut kädet täynnä työtä. Varsinkin kun eläinlääkäri oli antanut kuuleman mukaan antanut vielä hiukan vanhantavat hoito-ohjeet.
Kotiin tultuamme päätin käyttää Vekkua vielä uudestaan eläinlääkärissä ja tuomio on että haava ei parane itsestään vaan häntää täytyy typistää. Aika on varattu huomiselle ja samalla rauhoituksella otetaan sitten viralliset kyynär- ja lonkkakuvat.
Suurin ongelma hoitamisessa on ollut se että Vekku on päässyt hoitamaan haavaa itse. Käytännössä se on nuollut ja purrut haavaa. Muutaman kyselyn ja kokeilun perusteella olen nyt löytänyt tavan minimoida haavaan pääsy. Vaihtaessani tänään sidettä otin kuvasarjan, jos vaikka joku muukin joutuu tällaista pohtimaan.

Jätin haavan kuvan pois, koska se ei ole kovinkaan nätti. Sitä voi käydä katsomassa täältä. Tuosta kuvasta ei käy tilanne ilmi, kun haava oli viime yön aikana tarttunut kiinni ja en halunnut sitä repiä auki. Hännänpäässä näkyy siis viimeinen nikama ja pää on halki. Jos se tuosta arpeutuisi niin se jäisi kaksihaaraiseksi ja sen takia sitä operoidaan.

Seuraavasi sidontakuvat:

Tällä suojataan haava. On todella helppokäyttöistä,
kun tarttuu kiinni lähes itsestään.

Ensin pyöräytetään näin

Sitten vielä kerran yli ja ympäri

Tehdään häntään teippaus itseliimautuvalla teipillä hiukan
ylemmäs
   
Vessapaperirullan hylsystä voi ilmastointiteipin avulla
askerralle tällaisen. Molemmat päät jätetään hiukan auki.
Edellisen kuvan oikeassa laidassa olevista lärpäkkäistä
teipataan kiinni häntään tehtyyn teippaukseen. Näin hännänpää
jää ilmaan ja pääsee tuulettumaan.


Koko komeuden kruunaa kauluri ja sukkahousut.
Hylsy litistyy, mutta suojaa silti.




maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vappujälki

Nyt kun lumet ovat lähes sulaneet täältäkin niin päästiin tekemään ensimmäinen metsäjälki.
Tiedot:

  • Pituus reilu 100 m
  • 2 kulmaa, joista toinen alle ja toinen yli 90 astetta
  • 2 ojan ylitystä
  • 4 keppiä
  • 30 minuuttia vanha
  • Lähetys janalta
Kävin tekemässä jäljen vanhenemaan takametsään ihan tavallisissa vaatteissa, mutta kun palasin sisälle niin Vekku jotenkin aavisti siitä huolimatta. Se oli nimittäin aivan täynnä intoa. Odottelin vartin sen rauhoittumista ja sitten kasailin namit ja loppupalkan taskuun ja lähdettiin ulos pissilenkille.
Kotiin palattuamme kävin hakemassa liinan varastosta ja Vekulla painui nenä samantien maahan. En siis kytkenyt vielä liinaan vaan otin liinan mukaan. Tässä tapahtui ohjaajalle virhe numero 1, kun päästin sen ajamaan omaa poistumis jälkeä. Mennessämme janan alkuun Vekusta huomasi selvästi että A se oli korkeilla kierroksilla ja B jälki oli liian tuore.
Janan alussa käskin Vekun maahan ja odotin että kierrokset laskevat ennen kuin edes kytkin sitä liinaan. Liinaan kytkemisen jälkeen odotin taas kierroksien tippumista ennen kuin komensin ylös. No sitten taas oli liikaa kierroksia, kun korvia ei meinannut olla päässä lainkaan. Jäljelle Vekku lähti vauhdilla ja löysi jäljen heti, mutta lähti tietenkin takajäljelle. Huomasi kyllä itse ja 5 metrin päässä ja alkoi etsimään jälkeä uudestaan.
Jäljellä mentiin alkuun tarkasti ja kohtuu rauhallisesti. Ojan ylitys meni hienosti. Sitten olikin vuorossa ensimmäinen keppi ja Vekku löysi ja tarkensi sen hyvin. Merkkasin naksulla ja annoin komennon maahan, jota koira tottelikin hyvin. Olin varannut jokaiselle kepille reilun makkarapalan ja Vekku sai syödä sen maassa. Koirasta näki että mieli teki jo jäljelle, mutta odottelin ihan rauhassa että palkka on syöty ja että Vekku on rauhoittunut ennen kuin komensin uudelleen jäljelle.
Sitten oltiinkin kulmassa, jonka luo olin sijoittanut kepin. Keppi jäi huomaamatta, mutta kulma meni tarkasti. Seuaavalla keppi oli myös kulmassa ja sen Vekku bongasi ja toisin samat hommat kuin ensimmäisellä kepillä. Kolmas keppi jäi taas löytymättä, kun tuuli vei hiukan hajua mukanaan. Sitten olikin enää jäljellä toinen ojan ylitys, jossa Vekku meni taas tuulen mukana, mutta tuli takaisin jäljelle hienosti. Nyt kun tarkemmin ajattelen niin siinä kohdalla maa rikkoutui myös hiukan kauempaa, kun jälkeä tehdessäni kuljin latvuksesta maahan kiinnittyneen puun yli ja silloin latvus irtosi maasta.
Jäljen päähän ja palkalle Vekku meni tosi tarkasti nenä maassa. Palkan jälkeen kävimme vielä etsimässä sen yhden metsään jääneen kepin, jonka Vekku tällä kertaa tarkensi hienosti. 
Seuraavaksi teemana ovatkin kepit. Täytyykin tehdä niitä vähän lisää.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Pääsiäisjälkiä

Oltiin pääsiäisen aikaan mökillä tein kauden ensimmäisen verijäljen. Tällä kertaa naapurin tyttöjen sulotuoksut eivät enää häirinneet niin kovasti ja pystyttiin ulkoilemaan ilman hihnaakin.

Metsässä riittää intoa.
Vanhan ladon ympärillä riittää hajuja.

Jäältä Vekku yhytti yölliset jäniksen jäljet ja niiden seuraamisesta alla pieni pätkä. Tekee paikoitellen tosi tarkkaa työtä



Lauantaina tein Vekulle vuoden ensimmäisen verijäljen, kun rantapenkereellä oli sen verran sulaa että pystyi lähes sulaan maahan tekemään. Jälki vanheni reilun 12 tuntia ja tässä kuvia sen ajosta.

Kapeahan tuo kannas on ja verikin saattoi olla melko tuoretta,
 kun yöllä oli pakkastakin.

Välillä piti tarkastaa, että kaikki pysyvät mukana.

Jälkikäteen selvisi että yön aikana jäljellä oli ollut myös kettu.

Vekku seurasi tuulen kuljettamaa hajua sen verran,
että ohitti toisen makuuksen kokonaan.

Välillä mentiin ihan hangella.

Toisessa videossa Vekku jäljestää jäljellä ollutta kettua. Tulee kuitenkin kutsusta pois jäljeltä vaikka hiukan arpookin. Video välkkyy hiukan, kun sitä on kuvattu vastavaloon.











































tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ihmettä ja kummaa

Hei vaan kaikille lukijoille. Mun oli pakko alkaa itse kirjoittamaan, kun tuolla iskällä tuntuu olevan muka niin kiire.

Tämä yhtäkkinen kiire sai alkunsa siitä, että mut vietiin yhtenä iltana tutulle trimmaajalle. Ei mua siellä tällä kertaa trimmattukaan, vaan mä jäin sinne yöksi. Iskä ja äippä olivat jotenkin kiireisiä ja jotenkin vähän huolestuneita ja äippä liikkui jotenkin hiukan hitaasti ja vaivalloisesti ja puhalteli välillä.

Aamulla mut laitettiin tosi aikaisin vieraaseen autoon ja sitten lähdettiin pitkälle matkalla. Kun päästiin perille , niin mua olikin vastassa vanhat tutut Soile ja Mikaela. Perillä aika meni rattoisasti, kun siellä oli niin paljon muita perroja. Illalla mä pääsin kotiin Annan ja Jarin kyydissä. Sitä minä vähän ihmettelin, kun ei siellä kotona ollutkaan iskää eikä äippää, vaan naapurin tyttö, joka aina välillä käyttää mua lenkillä. Hän käytti mua vielä kävelyllä ja vei sitten kotiin nukkumaan.

Koko yön mä olin yksin kotona ja aamulla iskä tuli kotiin tosi väsyneen ja oudon onnellisen näköisenä. Käytti se mua lenkilä, mutta sitten se painui yläkertaan nukkumaan. Muutaman tunnin päästä se heräili ja soitteli innostuneena puheluita. Sitten se käytti mua lenkillä ja häipyi taas jonnekin. Kun se tuli illalla kotiin, niin sillä oli aikaa touhuta mun kanssa. Me tehtiin ihan uutta juttua. Iskällä oli kädessä pikkuinen myssy ja se antoi mun ensin sitä haistella, mutta sitten kun mä käänsin pääni siitä pois niin kuuluikin NAKS. No eihän siinä kauaa mennyt kun mä hokasin että kun väistää tuota juttua niin saakin ruokaa :) Sitä mä vaan ihmettelin että minne se äippä on hävinnyt?

Seuraavana päivänä iskä ei herännytkään normaaliin aikaan vaan nukkui pidempään, vaikka silloin oli työpäivä. Aamulenkin jälkeen se puuhaili ja kanteli sisään tavaroita ja sitten se häipyi taas. Sit kun se tuli kotiin, niin sillä olikin mukana pienen pienet housut ja taas mä sain nameja, kun en mennyt niiden lähelle.

Tätä samaa toistui pari päivää ja sitten tapahtui kummia. Iskä ja äippä tuli yhtä matkaa kotiin ja niillä oli mukana niille vaatteille haiseva käärö. Mua kiinnosti kovasti tutkia sitä, mutta kun mä sain niitä nameja pysyttelemällä siitä hajusta kauempana niin se kelpasi mulle. Jotain ne tuntui puhuvan, että kun mä oon rauhallinen niin mä saan tulla haistelemaan.

Parin päivän päästä ne rakenteli mulle esteratoja. Niiden juttujen yli ei kuulemma saa hypätä vaan ne pitää kiertää. Ihme sääntöjä, kyllähän nyt kaikki tietää, että nopein reitti namin luo on suora. Mutta tiedättekö mikä oli pahinta, mut ajettiin heti kauemmas, kun mä innostuneena tulin käärön lähelle. Ne vaan puhui, että pitää olla rauhallisemmin. Kun ne hoki tuota pari viikkoa, niin mä tajusin, että ne tarkottaa mua eikä sitä kääröä. Olisivat voineet kyllä heti sanoa että tarkoittivat mua. Kattokaas kun iskä otti musta kuvan kun mä osaan olla rauhallisesti.

Näin me ukot nykyään nukutaan aina kun mahdollista 

Jotenkin se vaan on niin ihanaa olla tuon käärön vieressä. Mä keksin muuten aika äkkiä, kuinka auttaa iskää ja äippää huomaamaan, kun toi käärö ääntelee. Iskä otti siitä yhden kuvankin.
Mä ilmaisen iskälle, että käärö heräilee

Tiedättekö mitä, musta on tosi hauskaa kun tuon käärön kotiin tulemisen jälkeen täällä on melkein aina joku kotona mun kanssa ja mä saan olla alakerrassa vapaana. No enhän mä siellä mitään muuta tee kuin nukun, mutta silti se vaan on jotenkin niin mukavaa. Itse asiassa toi vapaana olo onkin niin mukavaa, että mä olen oppinut kuinka avataan ovet ja että portin yli voi kiivetä. Iskä onkin alkanut kutsumaan mua Houdiniksi. Toivotaan että ne kohta tajuaa, että mut voi ja pitää jättää ihan vapaaksi. Laittakoot yläkerrassa ovet kiinni etten mä pääse makkareihin. Kyllähän mä tiedän että sinne ei saa mennä, mutta kun siellä yhdessä huoneessa on niin paljon niitä ihania pehmoleluja puhumattakaan siitä, että sinne voi huoletta tehdä tarpeensa, kun se ei ole mun reviiriä.

En haluasi valittaa, mutta kyllä mua hiukan harmittaa se että meidän lenkit on muuttuneet toisenlaisiksi. Ennen me käytiin aina metsässä, mutta nykyään mun pitää kulkea vaunujen vieressä. No joo, kyllä me aamulla ja illalla käydään iskän kanssa kahdestaan lenkillä ja päivällä mä pääsen omalle pihalle halutessani. Mä kuulin että velipojalla on ollut viime aikoina hiukn viileää. Iskä muuten keksi tuolta sellaisen jutun, että mun pitää antaa nuuskia lenkillä ollessa ihan rauhassa. Se on muuten tosi hienoa, nyt mun ei enää tartte sinkoilla hihnassa ja voin mennä jo joidenkin koirien ohi ilman, että mun tarttee kertoa kuka täällä määrää.

Käytiin muuten mökillä ja siellä iskä antoi mulle uuden lempinimen espanjanvesi-idiootti. Minusta se tuli kyllä ihan syyttä, minkä sitä viriili poika luonnolleen mahtaa. Siis siinähän kävi näin. Me päästiin mökille ja iskä päästi mut autosta pihalle ihan normaalisti. Sitten me mentiin sisälle ja ne sanoi että mä olin siellä kumman rauhaton. No ne tarjos mulle ruokaa, mutta mä en sitä oikein syönyt ja kyttäilin vain ulko-ovea. Iskä päästi mut sitten ulos ja kävi vähän ajan päästä huhuilemassa mua. Mä tulinkin heti jäältä ovelle käymään, mutta en malttanut tulla sisään. Iskä oli sitten mennyt sisälle ja mä jäin ulos. Vartin päästä, kun iskä oli tullut ulos niin musta ei silloin enää kuulunutkaan mitään. Iskä oli sitten käynyt katsomassa lähimmästä naapurista että olinko mennyt sinne ja tutkinut tienkin että oliko siellä jälkiä, mutta ei mitään havaintoja musta (voin kertoa että mulla oli silloin täysi työ selvittää sitä takajälkeä jolla olin). Sitten iskä soitti toiseen naapuriin että olinko tullut sinne tapaamaan tyttösiä, mutta en kuulemma ollut sielläkään. He osasivat tosin kertoa että lähemmässä naapurissa on Nellillä juoksut, joten iskä päättikin lähteä uudestaan sinne. Kohta mä kuulinkin tutun auton äänen ja voi pojat miten mä olin iloinen, kun iskä tuli paikalle. Pitihän mun päästä kertomaan että "katso mä löysin sen nartun ihan itse". Onneksi iskäkin oli iloinen että löysi mut. Kuulin sen kyllä mutisevan, että nyt en pääse yksin ulos ja onneksi Nelli oli sisällä eikä tarhassa, kun ei voida aivan varmoja olla paljonko sellaisille riistaviettisille espanjankarjanlanvesikarhukoirille on menekkiä.

Seuraavana päivänä käytiinkin sitten siellä toisessa naapurissa moikkaamassa Karkkia ja Seriä tai niin me luultiin, mutta sinne oli ilmaantunut myös Saku. Saku on 1,5 vuotias ja ei oikein tykäänyt musta. Käytiin me sen tarhan luona kattomassa ja mä otin tosi lunkisti vaikka se louskutti ihan tosissaan. Yritän mä kutsua sitä leikkimäänkin, mutta se vaan olisi halunnut mut syödä. Kerran mä vähän pörhistelin sille, mutta sitten iskä huomautti asiasta. Onneksi Karkki sentään pääsi mun kanssa leikkimään.
Majakka ja perävaunu
Karkki ei aina arvosta mun lähentelyä

On Karkilla kova kunto
Sunnuntaina iskä vei mua metsälenkille.
Osaan tulla häntä alhaalla ja vauhdilla niinkuin pitääkin :)
Ah niin ihania jäniksen papanoita