Mejä-treeni

Vihdoin sain koostettua videon mejä-treenistä, josta jo edellisen julkaisun kommentissa lupailin.

Tiedot:

• Makaukset 36 h vanhoja
• Rankkasade
• 5 makausta, joilla yhteensä 2 dl verta

Näillä lähtökohdilla en kovin kummoista odottanut, mutta ihan hyvin tuo meni. Tarkoituksena oli tosiaan selvä ilmaisu jälkihirmulle. Osittain sen takia annoin tuon jäljen vanhentua "liikaa". Vekkuhan jäljestää vanhaakin ihmisen jälkeä. Samasta syystä toin Vekun paikalle kulkemattomalta alueelta. Osittain jäljestysintoa meni varmaan siihen että käytiin ensin metsälenkillä, jossa Vekku jäljesti jotain koiran jälkeä pitkän pätkän.

Videosta bongasin että tuolla viimeisellä makauksella Vekku taitaa käydä kertomassa mulle tuon makauksen ilmavainun perusteella :) Onneksi ei tullut tuosta palkattua.

Täytynee tehdä vielä ainakin yksi tällainen treeni ennen kuin teen seuraavan verijäljen.

Sairastelua 2 ja hiukan jälkeä

Maanantaina tehdyn operaation jälkeen Vekku muuttui takaisin omaksi itsekseen. Ilmeisesti hännässä ollut haava oli sittenkin kipeä vaikka ei sitä hirveästi aristanutkaan. Kuvittelin apatian johtuvan antibiooteista ja kipulääkkeistä :( Olipa mukava tiistaiaamuna tulla alakertaan, kun vastassa oli intoa täynnä oleva perro :)
Toipuminen on mennyt hyvin ja ruokahalukin on taas palannut normaalille tasolle eli kaikki mitä kuppiin laitetaan syödään. Muutenkin ollaan palattu ruokailussa 50/50 linjalle nappuloiden ja lihan suhteen. Luita en ole vielä uskoltanut antaa ab-kuurin sotkeman mahan takia.

Eilen treenasin Vekun kanssa keppejä ja niiden ilmaisua. Sidoin Vekun kiinni puuhun ja härnäsin sitä hiukan kepeillä, jonka jälkeen vein kepit soratielle parin metrin välein. Palasin samantien takaisin ja otin Vekun irti puusta. Virettä olikin vähän liikaa, joten jouduin hiukan rauhoittelemaan ensin. Kun koira oli rauhoittunut niin päästin sen "jäljelle" ilman mitään käskyä ja sehän ampaisi samantien ensimmäiselle kepille ja otti sen suuhunsa. Minä komensin sen maahan ja naksutin maahanmenosta. Palkan Vekku söi maassa ja sitten vapautin sen eteenpäin. Kolme ensimmäistä keppiä nousi samalla tavalla. Sen jälkeen mentiin yli (olisko pitänyt jarruttaa?) ja seuraavan Vekku otti suuhunsa ja toi mulle jalkojen juureen ennen kuin ehdin käskeä sitä maahan. Naksutin ja palkkasin sitten siitäkin. Sitten oli taas "liikaa" virtaa ja viimeisestä Vekku paineli ohi. Käännyttiin takaisin ja Vekku nosti ne pari keppiä paluumatkalla (pitäisikö estää?).

Nyt olen tässä kahden vaiheilla että yritänkö opettaa ilmaisemaan kepin maahan menolla vai haluanko että Vekku nostaa ne mulle käteen? Jäljellähän Vekku ei niitä nosta nykyään lainkaan vaan tarkentaa sen verran että itse löydän ne. Mejässä tarkoitus on opettaa kaadon ilmaisu maahanmenolla kuitenkin, koska luulen ettei tuomari muuten huomaa, kun jälki on Vekusta niin houkutteleva.


Lisäsin vielä videon tämän päiväisistä keppi treeneistä. Vihjeitä otetaan vastaan :)

Sairastelua

Vekku oli toukokuun alussa hoidossa ja siellä sattui ikävä tapaturma, kun sen hännänpäähän tuli haava. Haava alkoi kuulemma  parantumaan, mutta parin päivän päästä sitä alkoi ilmeisesti kutista ja Vekku päätti hoitaa sitä itse. Eläinlääkärireissuhan siitä tuli ja antibiootti ja kipulääkekuuri. Noistahan meni tietysti mahakin sitten sekaisin, joten hoitajilla on ollut kädet täynnä työtä. Varsinkin kun eläinlääkäri oli antanut kuuleman mukaan antanut vielä hiukan vanhantavat hoito-ohjeet.
Kotiin tultuamme päätin käyttää Vekkua vielä uudestaan eläinlääkärissä ja tuomio on että haava ei parane itsestään vaan häntää täytyy typistää. Aika on varattu huomiselle ja samalla rauhoituksella otetaan sitten viralliset kyynär- ja lonkkakuvat.
Suurin ongelma hoitamisessa on ollut se että Vekku on päässyt hoitamaan haavaa itse. Käytännössä se on nuollut ja purrut haavaa. Muutaman kyselyn ja kokeilun perusteella olen nyt löytänyt tavan minimoida haavaan pääsy. Vaihtaessani tänään sidettä otin kuvasarjan, jos vaikka joku muukin joutuu tällaista pohtimaan.

Jätin haavan kuvan pois, koska se ei ole kovinkaan nätti. Sitä voi käydä katsomassa täältä. Tuosta kuvasta ei käy tilanne ilmi, kun haava oli viime yön aikana tarttunut kiinni ja en halunnut sitä repiä auki. Hännänpäässä näkyy siis viimeinen nikama ja pää on halki. Jos se tuosta arpeutuisi niin se jäisi kaksihaaraiseksi ja sen takia sitä operoidaan.

Seuraavasi sidontakuvat:

Tällä suojataan haava. On todella helppokäyttöistä,
kun tarttuu kiinni lähes itsestään.

Ensin pyöräytetään näin

Sitten vielä kerran yli ja ympäri

Tehdään häntään teippaus itseliimautuvalla teipillä hiukan
ylemmäs

   

Vessapaperirullan hylsystä voi ilmastointiteipin avulla
askerralle tällaisen. Molemmat päät jätetään hiukan auki.

Edellisen kuvan oikeassa laidassa olevista lärpäkkäistä
teipataan kiinni häntään tehtyyn teippaukseen. Näin hännänpää
jää ilmaan ja pääsee tuulettumaan.

Koko komeuden kruunaa kauluri ja sukkahousut.
Hylsy litistyy, mutta suojaa silti.