torstai 24. toukokuuta 2012

Sairastelua 2 ja hiukan jälkeä

Maanantaina tehdyn operaation jälkeen Vekku muuttui takaisin omaksi itsekseen. Ilmeisesti hännässä ollut haava oli sittenkin kipeä vaikka ei sitä hirveästi aristanutkaan. Kuvittelin apatian johtuvan antibiooteista ja kipulääkkeistä :( Olipa mukava tiistaiaamuna tulla alakertaan, kun vastassa oli intoa täynnä oleva perro :)
Toipuminen on mennyt hyvin ja ruokahalukin on taas palannut normaalille tasolle eli kaikki mitä kuppiin laitetaan syödään. Muutenkin ollaan palattu ruokailussa 50/50 linjalle nappuloiden ja lihan suhteen. Luita en ole vielä uskoltanut antaa ab-kuurin sotkeman mahan takia.

Eilen treenasin Vekun kanssa keppejä ja niiden ilmaisua. Sidoin Vekun kiinni puuhun ja härnäsin sitä hiukan kepeillä, jonka jälkeen vein kepit soratielle parin metrin välein. Palasin samantien takaisin ja otin Vekun irti puusta. Virettä olikin vähän liikaa, joten jouduin hiukan rauhoittelemaan ensin. Kun koira oli rauhoittunut niin päästin sen "jäljelle" ilman mitään käskyä ja sehän ampaisi samantien ensimmäiselle kepille ja otti sen suuhunsa. Minä komensin sen maahan ja naksutin maahanmenosta. Palkan Vekku söi maassa ja sitten vapautin sen eteenpäin. Kolme ensimmäistä keppiä nousi samalla tavalla. Sen jälkeen mentiin yli (olisko pitänyt jarruttaa?) ja seuraavan Vekku otti suuhunsa ja toi mulle jalkojen juureen ennen kuin ehdin käskeä sitä maahan. Naksutin ja palkkasin sitten siitäkin. Sitten oli taas "liikaa" virtaa ja viimeisestä Vekku paineli ohi. Käännyttiin takaisin ja Vekku nosti ne pari keppiä paluumatkalla (pitäisikö estää?).

Nyt olen tässä kahden vaiheilla että yritänkö opettaa ilmaisemaan kepin maahan menolla vai haluanko että Vekku nostaa ne mulle käteen? Jäljellähän Vekku ei niitä nosta nykyään lainkaan vaan tarkentaa sen verran että itse löydän ne. Mejässä tarkoitus on opettaa kaadon ilmaisu maahanmenolla kuitenkin, koska luulen ettei tuomari muuten huomaa, kun jälki on Vekusta niin houkutteleva.


Lisäsin vielä videon tämän päiväisistä keppi treeneistä. Vihjeitä otetaan vastaan :)

7 kommenttia:

  1. Moikka!

    Yhtään vinkkiä ei vielä ole tullut, joten ehkä minä yritän. Kokemusta on vasta vähän mutta mielipitetä paljon. Eri mieltäkin saa tietysti olla =).

    Videon perusteella kysyn, että mikset valitsisi ilmaisuksi sitä, että Vekku ottaa kepin suuhun? Jos pk-jäljellä meinaatte joskus kisata, niin sinä olet ainoa, joka koiran ilmaisun siellä metsässä näkee. Tärkeää on ainoastaan se, että kun koira bongaa kepin, niin sinäkin löydät sen.

    Hiisin keppi-ilmaisu tehtiin niin, että tallasin parikymmentä metriä pitkän jäljen helppoon metsämaastoon ja jätin jäljelle monta hyvin hajustettua keppiä. (Hyvin hajustettu tarkoittaa sitä, että kepit ovat kuivunutta puuta ja niitä hierotaan antaumuksella niskaan, hikiseen selkään ja vaikka vähän kainaloonkin.) Aluksi naksutin ja palkkasin, kun Hiisi reagoi jäljellä olevaan keppiin. Muutaman naksun jälkeen koira nosti kepin oma-aloitteisesti. Sen jälkeen kriteerinä oli kepin nostaminen. Jos mentiin kepin yli, se ei haitannut. Keskityin pelkästään palkkaamaan ruhtinaallisesti haluamistani suorituksista. Palkassa ei saa kitsastella, vaan sen pitää olla joku todella mahtava herkku (esim. maksamakkara, kieli, sisäfile, jauheliha, kissan märkäruoka). Huolehdi myös siitä, että koira on oikeasti nälkäinen. Ainakin yksi ruoka tai kaksikin voi hyvin jäädä väliin ennen treeniä.

    Mielestäni iso juttu Hiisin keppimotivaation luomisessa oli se, että kun koira osasi keppien ilmaisun, yhtäkään ruokapurkkia ei enää jätetty jäljelle. Pointti on siis, että ohjaaja antaa palkan löydettyä keppiä vastaan. Lisäksi jokainen jälki päättyy aina keppiin.

    Jäljestämisen ja keppi-ilmaisun opettamisessa on monenlaisia koulukuntia. Itse en halua painostaa koiraa nostamaan keppiä, vaikka kuinka mieli tekisi. Painostamisella ei mielestäni voita mitään, koska kisatilanteessa ohjaaja ei voi tietää, missä kepit ovat. Painostamalla (esim. estät koiran etenemisen kepin yli tai käsket etsiä kepin) voi mielestäni saada aikaan jopa vahinkoa. Joku koira saattaa alkaa jopa välttelemään keppejä, jos kokee ilmaisutilanteet painostaviksi.

    Satsaisin siis niihin supermahtaviin keppipalkkoihin jäljellä. Sellainen vinkki tulee myös mieleen, että silloin kun treenataan keppejä, niin treenataan keppejä. Eli jos haluat panostaa keppimotivaatioon, älä yritä samalla treenata esim. kulmia tai kestävyyttä.

    VastaaPoista
  2. Tuossa videolla se nostaa, kyllä tosi hyvin noita keppejä suuhunsa ja sen takia aloinkin miettimään tuota ilmaisua. Jäljestähän toi eroaa siinä mielessä täysin että hetsasin hiukan noilla kepeillä ennen kuin kävin viemässä kepit tielle.
    Jäljellä Vekku ei ole kertaakaan nostanut yhtään keppiä, mutta seuraavaksi kokeilen ihan sotketulla alueella, josko ne kepit alkaisivat nousemaan. Vekulla on vaan niin kiire päästä sinne jäljen loppuun. Palkkautuu siis siitä jäljestämisestä ja sen palkan pitäisi olla parempi kuin jäljestäminen, joten siinä mielessä painostamalla tekeminen voisi sille toimiakin eli jäljelle pääseeä vasta kun on kepin ilmaissut.
    Mejässä vähän samaa ongelmaa ja siitä tuleekin seuraava video.

    VastaaPoista
  3. Heippa taas!

    Tuli vielä mieleen, että kannattaa myös panostaa oikean mielentilan luomiseen ennen treeniä. Vedätte vaikka reilun lenkin alle, niin että saa isoimmat energiat purettua.

    Palkkaantuuko Vekku keppileikillä? Tulisiko kepeistä kiinnostavampia, jos leikitte yhdessä löydetyllä kepillä ja annat sen vähän purra?

    On varmaan hyvä idea keskittyä nyt jäljeltä erossa siihen, että ihmisen hajuiset kepit ovat superhieno juttu. Sellaisistakin motivaatioharjoituksista olen kuullut, että tehdään paljon lyhyitä jälkiä, joiden päässä on keppi.

    Tsemppiä keppimotivaation metsästykseen! Se ei varmasti tapahdu hetkessä mutta uskon, että sitkeys palkitaan. Meillä se oli (ja on) tosi pitkä projekti, mutta pikku hiljaa halu keppien löytämiseen alkaa olla hyvällä mallilla. Kirjoittelehan tänne, miten urakka etenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olla paljon leikitty kepeillä, mutta kyllä se hajulla siitä hommasta on.

      Poista
  4. Ja taas mä jatkan jäljestämisestä, kun aihe sattuu olemaan niin lähellä omaakin sydäntä :). Tässä itseäni fiksummilta ja kokeneemmilta lainattuja pointteja.

    - Jos osoitat koiralle keppejä tai käsket sen nostaa niitä, koiralle voi tulla mielikuva, ettei sen tarvitse reagoida keppeihin, kun ohjaaja kuitenkin huolehtii niistä.

    - Kokeile tehdä pitkä jälki, joka päättyy yhteen keppiin ja jos yhtään edes pysähtyy haistamaan keppiä, niin bileet pystyyn siten, että koira palkkaantuu. Tämän pitäisi auttaa, jos jälki on koiralle tärkeämpi kuin ne kepit. Koira reagoi keppiin paremmin, kun takana on vaikka 600-800m jälkeä.

    - Erikseen jäljen ulkopuolella keppien motivaation nostatusta. Kun koira nostaa kepin, ota keppi taskuun mukaan ja näytä, että tämä on teidän yhteinen aarre, josta pidetään hyvää huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotkin eräänä iltana puolen aarin alan jälkiä täyteen ja jätin sinne 6 keppiä. Sitten käytiin lenkillä ja mentiin koira liinassa "takakautta" alueelle, eikä aikaakaan kun Vekku alkoi omatoimisesti haistelemaan ja nostikin keppejä viisi kuudesta :) Siis nosti ilmaan ja tiputti mun jalkoihin. Tästä on tulossa videokin, mutta se on työkoneella ja minä olen kesälomalla.

      Poista
  5. Nyt mulla onkin paljon treenattavaa :) Vielä kun jostain saisi aikaa tehdä tuo kaikki.

    VastaaPoista