| Käsky | Tottelu | Merkitys |
|---|---|---|
| Istu | Kontaktissa ollessa lähietäisyydelä | Koira istuu maahan |
| Maahan | Kädellä avustettuna | Koira käy makaamaan? |
| Paikka | Ei tunnista käskyä | Koira jää siihen paikkaan missä on odottamaan vapautusta |
| Seuraa | Ei opetettu vielä | Koira seuraa katsekontaktissa |
| Katso | Ei opetettu vielä | Koira ottaa katsekontaktin |
| Sieni | Ei osaa | Koira alkaa etsimään sieniä |
| Tassu | Osaa auttavasti | Koira istuu ja heiluttaa tassua ilmassa. Tarkoitus käyttää sienten ilmaisuun |
| Ohi | Opettelussa | Ohitetaan koirat ja vastaantulijat |
| Sivu | Opettelussa | Koira tulee vasemmalla sivulle istumaan |
| Viereen | Hihnassa toimii 80%, irrallaan 10% | Rennompi kuin seuraa, riittää kun koira on jalan vieressä |
| Yli | 100% | Koira menee tien yli |
| Vapaa | 100% | Koira lähtee kontrollin alta liikkeelle |
| Ole hyvä | Ei tunnista | Koira saa lähteä kontrollin alta tai jäädä paikalleen vrt vapaa, jossa koira lähtee liikkeelle |
| Hihna | Opettelussa | Laitetaan hihna kiinni |
| Ei | Opettelussa | Koira lopettaa välittömästi mitä tahansa on tekemässä |
| Jätä | Opettelussa | Koira ei ota esinettä (koiran kakkaa) suuhunsa |
| Irti | Opettelussa | Koira päästää irti suussaan olevasta esineestä |
| Riittää | Opettelussa | Leikki/koulutus loppuu koira voi tehdä mitä haluaa |
| Tänne | Opettelussa | Koira tulee luokse |
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Käskyt
lauantai 25. joulukuuta 2010
Pentukoulu 4
Pentukoulu alkoi jälleen kerran katsekontaktilla. Tällä kertaa yrittiin päästä liikkeelle. Alussa opettelu ei meinannut onnistua lainkaan johtuen varmaan siitä että isäntä ei ollut oikein ajantasalla :-) No otin sitten askeleen taaksepäin ja tehtiin pelkkää katsekontaktia ja kun se alkoi sujumana niin pääsimme jo nytkähtämään jo askeleen eteenpäin. Opettelun haastavuutta lisää selvästi se että ennen tunnin alkua koirat eivät pääse haistelemaan toisiaan. Vekkuhan on siis erittäin sosiaalinen koira. Kaikkia koiria ja ihmisiä pitää päästä haistelemaan ja pyytämään leikkiin heti eikä yhtään myöhemmin. Hajujakin tuossa paikassa on vaikka millä mitalle, joten ensimmäinen 15 minuuttia pitää haistella oman paikan mattoa jatkuvasti.
Seuraavaksi harjoiteltiin istumista sekä maahanmenoa siten että isäntä liikkuukin. Istumisen osuus menee kehtuullisen mukavasti jopa siinä määrin että voi jo tiputtaa hihnan ja käydä edessä. Sivuille ja taakse ei voi vielä mennä.
Tässä kohtaa oli sitten tauko.
Maahanmenossa homma meni suurin piirten näin. Vekku ei osaa vielä mennä maahan pelkällä käskyllä (maahan) vaan tarvitsee käsi merkin avuksi. Tämä aiheuttaa sen että isäntä joutuu kumartumaan alas. Tästä seuraa se että koira ei pysykään maassa jos sieltä yrittää päästä pois. Siispä harjoittelu meni seuraavasti. Koira maahan kättä liikautetaan 20 senttiä ja palkataan ja vapautus. Koira maahan, kättä liikautetaan puolimetria, palkka ja vapautus. Sitten päästiinkin jo suoristamaan selkää ja kun jakso loppui niin oltiin jo päästy siihen että isäntä saikin kuin saikin ottaa askeleen. Tästä näkee että maahanmenoa pitää harjoitella lisää.
Seuraavaksi harjoiteltiin luoksetuloja koirakujan läpi. Se meni hienosti.
Lopuksi tehtiin vielä rauhoittumisharjoitus, jossa edelleen on hiukan vastustelua ja pientä hammastelua kyljelleen meno vaiheessa, mutta sitten rauhoitutaankin tosi nopeasti.
Seuraavaksi harjoiteltiin istumista sekä maahanmenoa siten että isäntä liikkuukin. Istumisen osuus menee kehtuullisen mukavasti jopa siinä määrin että voi jo tiputtaa hihnan ja käydä edessä. Sivuille ja taakse ei voi vielä mennä.
Tässä kohtaa oli sitten tauko.
Maahanmenossa homma meni suurin piirten näin. Vekku ei osaa vielä mennä maahan pelkällä käskyllä (maahan) vaan tarvitsee käsi merkin avuksi. Tämä aiheuttaa sen että isäntä joutuu kumartumaan alas. Tästä seuraa se että koira ei pysykään maassa jos sieltä yrittää päästä pois. Siispä harjoittelu meni seuraavasti. Koira maahan kättä liikautetaan 20 senttiä ja palkataan ja vapautus. Koira maahan, kättä liikautetaan puolimetria, palkka ja vapautus. Sitten päästiinkin jo suoristamaan selkää ja kun jakso loppui niin oltiin jo päästy siihen että isäntä saikin kuin saikin ottaa askeleen. Tästä näkee että maahanmenoa pitää harjoitella lisää.
Seuraavaksi harjoiteltiin luoksetuloja koirakujan läpi. Se meni hienosti.
Lopuksi tehtiin vielä rauhoittumisharjoitus, jossa edelleen on hiukan vastustelua ja pientä hammastelua kyljelleen meno vaiheessa, mutta sitten rauhoitutaankin tosi nopeasti.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Kyllä oikea talvi on sitten mukava!
Iloista ja onnellista joulun aikaa teille kaikille!
T. Vekku emäntineen ja isäntineen
maanantai 20. joulukuuta 2010
Pentukoulu 3
Katseharjoittelussa olemme kotonaollessa päässeet jo seitsemään sekuntiin, mutta pentukoulussa on niiiiiiin ihanan paljon kaikkea kivaa että siellä Vekku malttaa kolmisen sekuntia max. Tarkoituksena oli päästä liikkeelle kontaktissa. Emäntä meni pystö edellä, namipala kourassa ja Vekku touhottaa perässä. Melko salamannopea tutka saisi emännällä olla, että olisi sieltä ne pienet vilkaisut bongannut, sen verran hakusesssa koko homma vielä liikkuessa. Kuono on kiinni nyrkissä ja aivot narikassa. Eihän siitä mitään tullut. Vielä siis.
Antakaas olla, kun lähdettiin pujottelemaan toisten koirien ohi namipalan kanssa sivulla imuttaen. Vekulta meni hermot, tuli hulabaloo! Mullehetikaikkinamitniinkuolisjojasittenleikkimään! Emäntä sai ohjaajalta kehuja rauhallisuudesta,meistä tulee kuulmma tasapainoinen pari ;). Vekku puolestaan sai ruiskaisuja vesipullosta, sitten vasta loppui riekkuminen ja ärinä.
Mikä meni loistavasti? Sivulletulo! Namipalan avulla ohjattuna toki vielä, mutta Vekku on kotiharjoittelun avulla hoksannut, mistä on kyse. Maahanmeno suorilta jaloilta onnistuu myös loistavasti.
Vekku on todella sosiaalinen koira, tykkäisi leikkiä kaikkien kanssa eikä murise kenellekään. Paisti siis silloin, kun haluaa leikkiä. Ihmisistä Vekku pitää myös ja antaa ohjaajan hienosti tarkastaa hampaat joka kerran. Kaikki hampaat ovat ilmeisesti vaihtuneet ja hammastaminen on aika lailla helpottanut sen myötä. Pentukoulu 4 olikin sitten Isännän ja Vekun yhteinen harjoitus, siitä toivottavasti raporttia pian...
Antakaas olla, kun lähdettiin pujottelemaan toisten koirien ohi namipalan kanssa sivulla imuttaen. Vekulta meni hermot, tuli hulabaloo! Mullehetikaikkinamitniinkuolisjojasittenleikkimään! Emäntä sai ohjaajalta kehuja rauhallisuudesta,meistä tulee kuulmma tasapainoinen pari ;). Vekku puolestaan sai ruiskaisuja vesipullosta, sitten vasta loppui riekkuminen ja ärinä.
Mikä meni loistavasti? Sivulletulo! Namipalan avulla ohjattuna toki vielä, mutta Vekku on kotiharjoittelun avulla hoksannut, mistä on kyse. Maahanmeno suorilta jaloilta onnistuu myös loistavasti.
Vekku on todella sosiaalinen koira, tykkäisi leikkiä kaikkien kanssa eikä murise kenellekään. Paisti siis silloin, kun haluaa leikkiä. Ihmisistä Vekku pitää myös ja antaa ohjaajan hienosti tarkastaa hampaat joka kerran. Kaikki hampaat ovat ilmeisesti vaihtuneet ja hammastaminen on aika lailla helpottanut sen myötä. Pentukoulu 4 olikin sitten Isännän ja Vekun yhteinen harjoitus, siitä toivottavasti raporttia pian...
lauantai 27. marraskuuta 2010
Pentukoulu 2
Kahden viikon tauon jälkeen pääsimme toiselle pentukoulutunnille. Jatkoimme katsekontaktin harjoittelua. Vekku tajusi kyllä jutun, mutta silmät liikkuivat katsekontaktin ja lihapullan väliä kuin pikakelatussa tennisottelussa. Yritä siinä sitten pidentää katsekontaktia kahteen sekunttiin ennen palkkiota, kun tulos on katse-lihapulla-katse-lihapulla-katse-lihapulla. No, tätä treenattava kotona ja kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. ennen ruokakupin saamista, ennen ulosmenoa, koiran pitää pyytää lupa katsekontaktilla.
Uutena asiana opetelimme maahanmenoa suorilta jaloilta, ei siis istumisen kautta. Vekku on oppinut maahanmenon siten, että laitan namin nyrkissä maahan ja avaan nyrkin, kun koira on maassa, jolloin koira saa palkan. Nyt lähdin purkamaan omaa kyykkyasentoa, eli kumarrun, vien nyrkin lähelle maata, osoitan maahan ja sanon "maahan". Vekku tajusi. Heti. Istuminen on niin peruskauraa, että muutaman kerran meni istumisen kautta, mutta monesti myös seisoma-asennosta suoraan maahan. Itselleni -jälleen kerran- hankalin asia on muistaa sanoa myös "vapaa" eli vapauttaa makuuasennosta ennenkuin koira karkaa, joten lihapullia kai emännällekin pitäs tarjota oikeasta suorituksesta, kun ei meinaa muistaa.
Myös luoksetuloharjoitus (ks. pentukoulu1) menee muuten hyvin, mutta itse tahdon aina kumartua eteenpäin kutsuessani koiraa. Seiväs siis selkään ja ryhti kuntoon, eikä käsilläkään tarvite tehdä mitään ylimääräisiä viuhtomisia.
Loppurentoutus eli koira kyljellään maassa istuvan omistajan jalkojen välissä sujui jo hyvin ja ilman rimpuiluja, sitä on kyllä isäntä harjoitellutkin korvia hoitaessaan.
Niin sehomma sujuu. :)
Uutena asiana opetelimme maahanmenoa suorilta jaloilta, ei siis istumisen kautta. Vekku on oppinut maahanmenon siten, että laitan namin nyrkissä maahan ja avaan nyrkin, kun koira on maassa, jolloin koira saa palkan. Nyt lähdin purkamaan omaa kyykkyasentoa, eli kumarrun, vien nyrkin lähelle maata, osoitan maahan ja sanon "maahan". Vekku tajusi. Heti. Istuminen on niin peruskauraa, että muutaman kerran meni istumisen kautta, mutta monesti myös seisoma-asennosta suoraan maahan. Itselleni -jälleen kerran- hankalin asia on muistaa sanoa myös "vapaa" eli vapauttaa makuuasennosta ennenkuin koira karkaa, joten lihapullia kai emännällekin pitäs tarjota oikeasta suorituksesta, kun ei meinaa muistaa.
Myös luoksetuloharjoitus (ks. pentukoulu1) menee muuten hyvin, mutta itse tahdon aina kumartua eteenpäin kutsuessani koiraa. Seiväs siis selkään ja ryhti kuntoon, eikä käsilläkään tarvite tehdä mitään ylimääräisiä viuhtomisia.
Loppurentoutus eli koira kyljellään maassa istuvan omistajan jalkojen välissä sujui jo hyvin ja ilman rimpuiluja, sitä on kyllä isäntä harjoitellutkin korvia hoitaessaan.
Niin sehomma sujuu. :)
maanantai 22. marraskuuta 2010
Hihnassa kävelyä
Viereen, istu, mennään, viereen, istu, mennään, viereen, istu, vapaa jne. Tällä mennään nyt ulkona ja heti huomaa että kiskominen ja riekkuminen vähenee jatkuvasti. Tämä ei tarkoita että sitä kovinkaan paljoa olisi aiemminkaan ollut. Meidän lähistöllä tuntuu olevan sen verran koiria (lue omistajia), joilla tuo hihnassa kulkeminen on hyvin vaikeaa, että olen päättänyt itse opetella homman perusteellisesti.
Vapaana ollessa sitten voidaan leikkiä tai juosta ihan vapaasti.
Vekku on nyt alkanut kanniskelemaan tavaroita suussa. Erityisesti risuja otetaan mukaan ja niillä myös leikitään kovasti. Noutojen suhteen pidinkin treenauksessa taukoa, jotta keksin uuden tavan toimia ja nyt tuntuu yksi löytyneen. Meillä on leikki nimeltään vaihdetaan lelu. Olen tätä varten ottanut kaksi miuluisinta lelua pois jatkuvasta leikistä ja näillä leikitään vain tätä yhtä leikkiä. Leikki menee suurin piirtein näin. Minä otan toisen lelun ja tutkin sitä hyvin tarkasti ja leikin itse. Sitten istutan Vekun ja heitän lelun ja pidättelen koiraa paikallaan. Vapaa komennolla Vekku saa lähteä lelun luokse. Tässä vaiheessa otan kiinnostavamman lelun itselleni ja kas kummaa koirahan palaa lelu suussaan minun luokseni ja tiputtaa saman tien lelun suustaan. Yritän liittää käskyn kiitos juuri siihen hetkeen kun lelu tipahtaa. Samalla heitän toisen lelun palkaksi. Tuntuu toimivan kohtuu hyvin. Parannusehdotuksia voi toki antaa.
Ai niin Vekku on muuten ruvennut nostamaan koipeaan isojen koirien tapaan n. kerran päivässä. Onko veljillä jo samaa ilmiötä havaittavissa?
Vapaana ollessa sitten voidaan leikkiä tai juosta ihan vapaasti.
Vekku on nyt alkanut kanniskelemaan tavaroita suussa. Erityisesti risuja otetaan mukaan ja niillä myös leikitään kovasti. Noutojen suhteen pidinkin treenauksessa taukoa, jotta keksin uuden tavan toimia ja nyt tuntuu yksi löytyneen. Meillä on leikki nimeltään vaihdetaan lelu. Olen tätä varten ottanut kaksi miuluisinta lelua pois jatkuvasta leikistä ja näillä leikitään vain tätä yhtä leikkiä. Leikki menee suurin piirtein näin. Minä otan toisen lelun ja tutkin sitä hyvin tarkasti ja leikin itse. Sitten istutan Vekun ja heitän lelun ja pidättelen koiraa paikallaan. Vapaa komennolla Vekku saa lähteä lelun luokse. Tässä vaiheessa otan kiinnostavamman lelun itselleni ja kas kummaa koirahan palaa lelu suussaan minun luokseni ja tiputtaa saman tien lelun suustaan. Yritän liittää käskyn kiitos juuri siihen hetkeen kun lelu tipahtaa. Samalla heitän toisen lelun palkaksi. Tuntuu toimivan kohtuu hyvin. Parannusehdotuksia voi toki antaa.
Ai niin Vekku on muuten ruvennut nostamaan koipeaan isojen koirien tapaan n. kerran päivässä. Onko veljillä jo samaa ilmiötä havaittavissa?
maanantai 15. marraskuuta 2010
Edistysaskeleita
Vekku alkaa oppimaan että tuossa kohdassa kulkee raja jonka yli ei saa tulla keittiöön. Olisi varmaan oppinut helpommin jos oltaisiin alusta lähtien tajuttu asiaa opettaa, mutta kun tajusimme vasta myöhemmin että meidän kompaktiin keittiöön ei mahdu kolmea ihmistä ja koiraa hääräämään yhtäaikaa.
Käskyjäkin on treenattu ja kasaan nyt tähän listan:
- Istu
- Maahan
- Paikka
- Seis
- Seuraa
- Katso
- Sieni
- Tassu
Lisäksi nyt on opeteltu myös rauhoittumista ja kyljellään makuuta, koska Vekulle pitää antaa tippoja korvatulehduksen takia. Samalla olen itsekin oppinut paremmin korvien nyppimistä, jota teen samassa yhteydessä. Kynsien leikkuukin sujuu samassa asennossa tosi hyvin.
torstai 11. marraskuuta 2010
Sienen etsintää
Löydettiin pari viikkoa sitten suppilovahveroita metsäretkellä. Sienistä innostuneina päätimme opettaa Vekulle hajuerotttelua. Tässä kasattuna hiukan edistymistä.
5.11.2010. Otettiin käyttöön purkki, jossa oli sienen paloja. Opetettiin naksuttimen avulla että tätä purkkia kannattaa haistella.
6.11.2010 Purkin haistelu meni jo sen verran rutiinilla että lisättiin tyhjä purkki rinnalle.
7.11.2010 Tässä vaiheessa Vekku alkoi hakeutumaan jo oikealla purkille. Kun olisi pitänyt alkaa opettelemaan ilmaisumerkkiä niin siinä tulikin stoppi. Emme halunneet käyttää maahan menoa saatikka sitten istumista. Päätimme opettaa tätä varten tassu-komennon.
8-10.11.2010 Tassu-komennon opettelua. Komento on tassu, mutta liike on lähinnä viuhtomista.
11.11.2010 Otettiin taas purkit esiin. Tällä kertaa sienet olivat pakastettuja, joten niissä on jopa riittävä tuoksu. Testattu on :-). Homma meni suorastaan putkeen. Ensin vahvistettiin yksi sessio "tassua" ja sitten laitettiin purkit maahan. Vekkuhan muisti tuon homman heti ja meni samantien haistelemaan purkkeja. Silloin lisättiin mukaan "tassu"-komento oikean purkin luona. Seitsämännen kerran kohdalla ei ehditti sanoa komentoa kun Vekku jo huitoi merkkiä :-) Alla olevassa kuvassa jalka on juuri nousemassa.
5.11.2010. Otettiin käyttöön purkki, jossa oli sienen paloja. Opetettiin naksuttimen avulla että tätä purkkia kannattaa haistella.
6.11.2010 Purkin haistelu meni jo sen verran rutiinilla että lisättiin tyhjä purkki rinnalle.
7.11.2010 Tässä vaiheessa Vekku alkoi hakeutumaan jo oikealla purkille. Kun olisi pitänyt alkaa opettelemaan ilmaisumerkkiä niin siinä tulikin stoppi. Emme halunneet käyttää maahan menoa saatikka sitten istumista. Päätimme opettaa tätä varten tassu-komennon.
8-10.11.2010 Tassu-komennon opettelua. Komento on tassu, mutta liike on lähinnä viuhtomista.
11.11.2010 Otettiin taas purkit esiin. Tällä kertaa sienet olivat pakastettuja, joten niissä on jopa riittävä tuoksu. Testattu on :-). Homma meni suorastaan putkeen. Ensin vahvistettiin yksi sessio "tassua" ja sitten laitettiin purkit maahan. Vekkuhan muisti tuon homman heti ja meni samantien haistelemaan purkkeja. Silloin lisättiin mukaan "tassu"-komento oikean purkin luona. Seitsämännen kerran kohdalla ei ehditti sanoa komentoa kun Vekku jo huitoi merkkiä :-) Alla olevassa kuvassa jalka on juuri nousemassa.
perjantai 5. marraskuuta 2010
Pentukoulu 1
Kuulin eilen, että yhtälailla kuin tarinan Simsonin voimat katoavat hiuksien leikkuun myötä, voi joiltakin perroilta äly kadota ainakin väliaikiaisesti karvan leikkuun yhteydessä. ;) Meille kävi kuitenkin niin sopivasti, että saimme kuin tilauksesta peruutuspaikan pentukouluun ja heti trimmauspäivän iltana suuntasimme hallille ehkäisemään tätä orastavaa hassuuntumista. Voi tytöt ja pojat, Vekku pääsi lihapullakouluun!
Vekku on tosi avoin muita ihmisiä ja koiria kohtaan eikä meillä ole millään muotoa ollut hankaluuksia asian kanssa. Ohjaajaakiin tervehdittiin iloisesti. Mutta sitten se ohjaaja teki sen tempun, koski Vekun kaulapantaan: Auuuuuuuuuuuuuuuuuuuuhhh! Drama King vinkaisee kuin hengenhädässä ja hammastakin tarjotaan. Samaa käytöstä on kyllä silloinkin, kun omat ihmiset yrittävät taluttaa kaulapannasta jonnekin tai edes pitää siitä kiinni vaikkapa hihnan kiinnittämistä varten. Vekku yritti sitten päästä kyykyssä olevan emännän syliin toipumaan tästä "kaltoinkohtelusta". Ajatteli vissiin, että enää ette ainakaan trimmaa...
Koulutus alkoi kontaktiharjoitelulla: Ihmisen tehtävänä oli istua polviensa päällä ja näyttää koiralle, että piilottaa kumpaankin nyrkkiinsä namin ennekuin asettaa nyrkit reisien päälle. Koira yrittää saada namin kuopimalla ja tökkimällä kuonolla, mutta sitä palkitaan avaamalla käsi vasta, kun koira ottaa askeleen taakse tai istuu =lopettaa kuopimisen ja tökkimisen. Tehdään sopivalta tuntuva määrä toistoja, meillä ehkä noin kolme.
Kun koira on oppinut lopettamaan aktiivisen tonkimisen ja rauhoittuu odottamaan, odotusaikaa pitkitetään. Nami annetaan vasta, kun koira odotuksen jälkeen alkaa kyselemään: "No, miksei mitään tapahdu" nostamalla katseensa ja ottamalla katsekontaktin ihmiseen. Palkkio annetaan tällöin katsekontaktista; nopea vilkaisu riittää. Tehdään tarvittava määrä toistoja. En tarkkaan tiedä, mikä määrä olisi hyvä kun Vekku oppii nopeasti.
Kolmannessa vaiheessa katsekontaktin odotetaan kestävän kaksi sekuntia ennenkuin palkitaan, tehdään toistoja, sitten kolmen sekunnin katsekontaktilla sama juttu. jne. En ole varma, montako sekuntia kontaktin tulisi tässä vaiheessa olla ennekuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
Neljännessä vaiheessa ihminen nousee polviseisontaan ja pitää makupaloja nyrkissään niin, että kädet rokkuvat luonnollisesti sivuilla. Palkko annetaan taas katsekontaktista, olisikohan pituus sitten sama kuin mihin edellisessä vaiheessa päästiin?
Viidennessä vaiheessa ihminen nousee seisomaan, muuten samoin kuin neljäs vaihe.
Istumisharjoitukset olivat meille tuttua kauraa, Vekku teki työtä käskettyä vain muutamaa nenän johdattamaa harhapyörähdystä lukuunottamatta, mikä oli kyllä aika hienoa ottaen huomioon että ekaa kertaa oltiin treenaamassa muiden koirien kanssa. Ihminenkin oppi tässä muistuttamaan itseään, että käsky annetaan vain kerran eikä sitä toistella sitten useampaa kertaa vaan mieluiten niin, että vaikka autetaan kuljettamalla namia nenän yli, jotta koira tosiaan istuu ensimmäisellä käskyllä. Toinen tärkeä seikka on muistaa AINA vapauttaa koira istumasta. Sarja on käytännössä nopea: istu-nami-ihminen ottaa askeleen taakse ja sanoo "Vapaa" ennenkuin koira lähtee liikkeelle. Tässä siis muistiharjoitusta nimenomaan allekirjoittaneelle. Istumista harjoiteltiin siten, että käännettiin ennen käskin antamista koiralle kylki sattumanvaraiseen suuntaan, jotta koita oppisi istumaan "mihin tahansa" kohtaan eikä aina esim. ihmisen eteen.
Luoksetuloa harjoiteltiin avustajan kanssa: avustaja otti koiran hihnassa itselleen. Emäntä/isäntä ähti juoksemaan hallin poikki, antoi luoksetuloksäkyn puolivälissä ja jatkoi juoksua samalla kun avustaja juoksutti koiran hihnassa ihmisen (ja namipalan) luokse. Sama toistettiin, lopulta kutsu tehtiin vasta kun oltiin jo melkein hallin päässä.
Loppurentoutus: Ihminen istuu maahan ja houkuttelee/laittaa/kellistää koiran makamaan kyljelleen. Vinkunaa, pyristelyä, uikutusta. Pidetään koiraa aloillaan esim. pitämällä kiinni alemmasta etujalasta, jottei koira saa rintakehää ylös eikä ota jalkoja alleen. Eikä anneta periksi, vaikka tulee uikutusta ja hammasta (nahkahanskoja sopii käyttää tarvittaessa). Ei myöskään silitetä, sillä se tekee rauhattomaksi, pidetään käsiä tms. rauhoittavasti koiran päällä. Kun koira on rauhoittunut ja laskee päänsä alas, saattaa jopa ummistaa silmiään, lasketaan rauhallisen pitkän silityksen kautta koira vapaaksi.
Mitenkä se nyt meni... sata onnistunutta toistoa on suoritus ja sata suoritusta on osaaminen?
Vekku on tosi avoin muita ihmisiä ja koiria kohtaan eikä meillä ole millään muotoa ollut hankaluuksia asian kanssa. Ohjaajaakiin tervehdittiin iloisesti. Mutta sitten se ohjaaja teki sen tempun, koski Vekun kaulapantaan: Auuuuuuuuuuuuuuuuuuuuhhh! Drama King vinkaisee kuin hengenhädässä ja hammastakin tarjotaan. Samaa käytöstä on kyllä silloinkin, kun omat ihmiset yrittävät taluttaa kaulapannasta jonnekin tai edes pitää siitä kiinni vaikkapa hihnan kiinnittämistä varten. Vekku yritti sitten päästä kyykyssä olevan emännän syliin toipumaan tästä "kaltoinkohtelusta". Ajatteli vissiin, että enää ette ainakaan trimmaa...
Koulutus alkoi kontaktiharjoitelulla: Ihmisen tehtävänä oli istua polviensa päällä ja näyttää koiralle, että piilottaa kumpaankin nyrkkiinsä namin ennekuin asettaa nyrkit reisien päälle. Koira yrittää saada namin kuopimalla ja tökkimällä kuonolla, mutta sitä palkitaan avaamalla käsi vasta, kun koira ottaa askeleen taakse tai istuu =lopettaa kuopimisen ja tökkimisen. Tehdään sopivalta tuntuva määrä toistoja, meillä ehkä noin kolme.
Kun koira on oppinut lopettamaan aktiivisen tonkimisen ja rauhoittuu odottamaan, odotusaikaa pitkitetään. Nami annetaan vasta, kun koira odotuksen jälkeen alkaa kyselemään: "No, miksei mitään tapahdu" nostamalla katseensa ja ottamalla katsekontaktin ihmiseen. Palkkio annetaan tällöin katsekontaktista; nopea vilkaisu riittää. Tehdään tarvittava määrä toistoja. En tarkkaan tiedä, mikä määrä olisi hyvä kun Vekku oppii nopeasti.
Kolmannessa vaiheessa katsekontaktin odotetaan kestävän kaksi sekuntia ennenkuin palkitaan, tehdään toistoja, sitten kolmen sekunnin katsekontaktilla sama juttu. jne. En ole varma, montako sekuntia kontaktin tulisi tässä vaiheessa olla ennekuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
Neljännessä vaiheessa ihminen nousee polviseisontaan ja pitää makupaloja nyrkissään niin, että kädet rokkuvat luonnollisesti sivuilla. Palkko annetaan taas katsekontaktista, olisikohan pituus sitten sama kuin mihin edellisessä vaiheessa päästiin?
Viidennessä vaiheessa ihminen nousee seisomaan, muuten samoin kuin neljäs vaihe.
Istumisharjoitukset olivat meille tuttua kauraa, Vekku teki työtä käskettyä vain muutamaa nenän johdattamaa harhapyörähdystä lukuunottamatta, mikä oli kyllä aika hienoa ottaen huomioon että ekaa kertaa oltiin treenaamassa muiden koirien kanssa. Ihminenkin oppi tässä muistuttamaan itseään, että käsky annetaan vain kerran eikä sitä toistella sitten useampaa kertaa vaan mieluiten niin, että vaikka autetaan kuljettamalla namia nenän yli, jotta koira tosiaan istuu ensimmäisellä käskyllä. Toinen tärkeä seikka on muistaa AINA vapauttaa koira istumasta. Sarja on käytännössä nopea: istu-nami-ihminen ottaa askeleen taakse ja sanoo "Vapaa" ennenkuin koira lähtee liikkeelle. Tässä siis muistiharjoitusta nimenomaan allekirjoittaneelle. Istumista harjoiteltiin siten, että käännettiin ennen käskin antamista koiralle kylki sattumanvaraiseen suuntaan, jotta koita oppisi istumaan "mihin tahansa" kohtaan eikä aina esim. ihmisen eteen.
Luoksetuloa harjoiteltiin avustajan kanssa: avustaja otti koiran hihnassa itselleen. Emäntä/isäntä ähti juoksemaan hallin poikki, antoi luoksetuloksäkyn puolivälissä ja jatkoi juoksua samalla kun avustaja juoksutti koiran hihnassa ihmisen (ja namipalan) luokse. Sama toistettiin, lopulta kutsu tehtiin vasta kun oltiin jo melkein hallin päässä.
Loppurentoutus: Ihminen istuu maahan ja houkuttelee/laittaa/kellistää koiran makamaan kyljelleen. Vinkunaa, pyristelyä, uikutusta. Pidetään koiraa aloillaan esim. pitämällä kiinni alemmasta etujalasta, jottei koira saa rintakehää ylös eikä ota jalkoja alleen. Eikä anneta periksi, vaikka tulee uikutusta ja hammasta (nahkahanskoja sopii käyttää tarvittaessa). Ei myöskään silitetä, sillä se tekee rauhattomaksi, pidetään käsiä tms. rauhoittavasti koiran päällä. Kun koira on rauhoittunut ja laskee päänsä alas, saattaa jopa ummistaa silmiään, lasketaan rauhallisen pitkän silityksen kautta koira vapaaksi.
Mitenkä se nyt meni... sata onnistunutta toistoa on suoritus ja sata suoritusta on osaaminen?
torstai 4. marraskuuta 2010
Se on nyt sitten virallista!
Pieni vauva joskus syyskuussa sai tällaista hoitoa.
Nyt täällä asustaa jo iso koiralan poika, nimittäin the kivekset ovat eläinlääkärin toteaman mukaan laskeutuneet. Purenta on kunnossa ja Vekku on tasapainoisesti kasvanut, rokotettu pian 4 kk ikäinen, 10,5 kg painava nuori uros.
Ja ei ne muutokset siihen loppuneet, vaan tänään lähti turkki! Operaatio onnistui yllättävän sopuisasti pienen vikinän säestyksellä. Paljon järkympää on sitten se korvakarvojen nyppiminen... mutta nyt on korvatkin sitten tuuletettavissa.
Karvat kasassa!
Ja sama koira karvatonna tänään.
Nyt täällä asustaa jo iso koiralan poika, nimittäin the kivekset ovat eläinlääkärin toteaman mukaan laskeutuneet. Purenta on kunnossa ja Vekku on tasapainoisesti kasvanut, rokotettu pian 4 kk ikäinen, 10,5 kg painava nuori uros.
Ja ei ne muutokset siihen loppuneet, vaan tänään lähti turkki! Operaatio onnistui yllättävän sopuisasti pienen vikinän säestyksellä. Paljon järkympää on sitten se korvakarvojen nyppiminen... mutta nyt on korvatkin sitten tuuletettavissa.
Karvat kasassa!
Ja sama koira karvatonna tänään.
Kukkulan kuningas
Lokakuun loppupuolella huomasin, että Vekku on saavuttanut uuden "herkkyyskauden" : kiville kiipeäminen on ihanaa! Vekku saa juosta vapaana metsässä ja kimmota kiville. Huudan aina oikeana aikaan: KII-PEE! Kehun kovasti ja kun koira tulee alas, huudan Tule Alas! Tätä leikkiä kestää 10 min ja Vekku on oppinut uuden käskyn. Se kiipeää kivelle, kun käsken ja tulee alas, kun käsken. Tosin läheisestä kerrostalosta kuuluva haukku vie keskittymiskyvyn. Mutta tällaisina hetkinä on ihanaa olla näin fiksun koiran omistaja!
Samana päivänä peuhaamme pihalla. Vekku juoksee putkeen, sen se osaa jo käskystä. Kokeilen Kii-pee! -käskyä muovisen, nurin päin olevan suorakaiteen mallisen pesusoikon päälle. Ensin ei meinaa onnistua kun on niin liukas, mutta palkitsen vasta, kun kaikki tassut on avustetusti nostettu soikon päälle. Kolme kertaa sama juttu. Sitten juoksemme ympäri pihaa. Huomaan korkean sahapukin. Houkuttelen koiran sen ali, huudan samalla "ALI" ja palkitsen toisella puolella. Kolme toistoa. Sitten mennään koko rata: PUTKI! *Palkkio*Sahapukin edessä istumaan ja sitten ALI! *Palkkio* KIIPEE! *Palkkio* Jee!! Koira nostaa kaikki tassut itse soikon päälle!
Tämä oma agilityrata menee siis jo etu- ja takaperin... mitäs sitten tehtäisiin???
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Opittuja asioita
Kirjoitellaanpa hiukan listaa asioista jotka jo sujuu.
Istu-komento. Hanna-Kaisa kouluttaa tätä naksulla, jotta siihen saataisin nopeutta. Tällä hetkellä Vekku pääsääntöisesti istuu, mutta pienellä viiveellä. Yritän kouluttaa istumisen siten että istumista jatketaan kunnes tulee vapauttava komento. Tällä hetkellä omassa käytössä on komennot vapaa ja ole hyvä. Vapaa tarkoittaa sitä että koira lähtee samantien istumasta. Ole hyvä-komento taas tarkoittaa että istumisesta saa siirtyä tekemään mitä haluaa tai jatkaa istumista. Näistä varsinkin toi vapaa alka olemaan hyvin hallussa eli kun ruokakupille mennessä komennan istumaan niin voin rauhassa asettaa kupin maahan vaihtaa veden ja kävellä jo Vekun ohi pois päin huoneesta ja silmät vain odottaa lupaa toimia :-) Samoin homma toimii ulos mentäessä, joskin hiukan eri lailla. Jos komennan istumaan ulko-ovella niin Vekku yleensä odottaa siihen asti että annan vapaa-komennon, jos taas olen hiljaa niin ovesta mennään sitten ulos siinä järjestyksessä kun keritään. Toimii minusta vallan mainiosti.
Luoksetulo toimii jossain määrin. Tätä voisi hiukan vielä vahvistaa ei kylläkään ole ihan helpointa, kun koira on yleensä ihan jaloissa tai sitten touhuaa jotain sellaista ettei malta tulla. Olen pyrkinyt vahvistamaan kutsumalla kauempaa luokse kun oletan että tulee ja sitten palkkaan siitä. Jos matkaa on yli 10 metriä niin matkan varrella olevat hajut saattavat keskeyttää luokse tulon, joten pitää varmaan vaan tehdä lyhemmillä matkoilla. Komentona olen nyt käyttänyt lyhyitä vihellyksiä tai tänne sanaa. Tänne-komento tuntuu olevan vahvempi.
Tänään kokeilin huvikseni että kuinka hallussa hakukuvio on. Tätähän olen koittanut opettaa kulkemalla maastossa vapaana ollessa siksakkia. Olen positiivisesti yllättynyt tuloksesta. Selkeäsi mennään oikealta vasemmalle ja irrotaan 5-10 metriä sivuille. Vekku kulkee tuossa oikeastaan rinnalla, saattaa mennä metrin edelle, mutta pari-kolme taakse. Jatkan kyllä tuota siksakin tekemistä itsekin vielä ja koetan ohjailla Vekkua kulkemaan edelläni.
Hihnassa kulkeminenkin on alkanut sujumaan sangen pienillä avuilla. Ensimmäinen apu on se että kuljetaan mahdollisimman hajuttomalla alueella eli joko keskellä tietä tai sitten siten että itse kuljetaan ojan puolella. Tällöin Vekku ei oikeastaan vedä, kunhan pitää yllä kohtuullistakin vauhtia. Katsekontaktia löytyy jonkin verran. Erityisesti tänään kun oli nameja mukana ja niitä yritin hiukan vauhdista antaa.
Niin ja vahtiminen meinaa kanssa onnistua. Aamulla renkaita vaihteassa sain kyllä tiedon joka ainoasta postilaatikolla kävijästä ensin tulee tuhahdus ja jos en reagoi siihen mitenkään niin sitten haukahduksia. Samoin ovikellon soidessa pitää käydä ovella kurkistamassa tuleeko joku. Eikö sen ovikellon tartte olla edes oma vaan ihan televisiosta kuuluvakin käy :-D
Istu-komento. Hanna-Kaisa kouluttaa tätä naksulla, jotta siihen saataisin nopeutta. Tällä hetkellä Vekku pääsääntöisesti istuu, mutta pienellä viiveellä. Yritän kouluttaa istumisen siten että istumista jatketaan kunnes tulee vapauttava komento. Tällä hetkellä omassa käytössä on komennot vapaa ja ole hyvä. Vapaa tarkoittaa sitä että koira lähtee samantien istumasta. Ole hyvä-komento taas tarkoittaa että istumisesta saa siirtyä tekemään mitä haluaa tai jatkaa istumista. Näistä varsinkin toi vapaa alka olemaan hyvin hallussa eli kun ruokakupille mennessä komennan istumaan niin voin rauhassa asettaa kupin maahan vaihtaa veden ja kävellä jo Vekun ohi pois päin huoneesta ja silmät vain odottaa lupaa toimia :-) Samoin homma toimii ulos mentäessä, joskin hiukan eri lailla. Jos komennan istumaan ulko-ovella niin Vekku yleensä odottaa siihen asti että annan vapaa-komennon, jos taas olen hiljaa niin ovesta mennään sitten ulos siinä järjestyksessä kun keritään. Toimii minusta vallan mainiosti.
Luoksetulo toimii jossain määrin. Tätä voisi hiukan vielä vahvistaa ei kylläkään ole ihan helpointa, kun koira on yleensä ihan jaloissa tai sitten touhuaa jotain sellaista ettei malta tulla. Olen pyrkinyt vahvistamaan kutsumalla kauempaa luokse kun oletan että tulee ja sitten palkkaan siitä. Jos matkaa on yli 10 metriä niin matkan varrella olevat hajut saattavat keskeyttää luokse tulon, joten pitää varmaan vaan tehdä lyhemmillä matkoilla. Komentona olen nyt käyttänyt lyhyitä vihellyksiä tai tänne sanaa. Tänne-komento tuntuu olevan vahvempi.
Tänään kokeilin huvikseni että kuinka hallussa hakukuvio on. Tätähän olen koittanut opettaa kulkemalla maastossa vapaana ollessa siksakkia. Olen positiivisesti yllättynyt tuloksesta. Selkeäsi mennään oikealta vasemmalle ja irrotaan 5-10 metriä sivuille. Vekku kulkee tuossa oikeastaan rinnalla, saattaa mennä metrin edelle, mutta pari-kolme taakse. Jatkan kyllä tuota siksakin tekemistä itsekin vielä ja koetan ohjailla Vekkua kulkemaan edelläni.
Hihnassa kulkeminenkin on alkanut sujumaan sangen pienillä avuilla. Ensimmäinen apu on se että kuljetaan mahdollisimman hajuttomalla alueella eli joko keskellä tietä tai sitten siten että itse kuljetaan ojan puolella. Tällöin Vekku ei oikeastaan vedä, kunhan pitää yllä kohtuullistakin vauhtia. Katsekontaktia löytyy jonkin verran. Erityisesti tänään kun oli nameja mukana ja niitä yritin hiukan vauhdista antaa.
Niin ja vahtiminen meinaa kanssa onnistua. Aamulla renkaita vaihteassa sain kyllä tiedon joka ainoasta postilaatikolla kävijästä ensin tulee tuhahdus ja jos en reagoi siihen mitenkään niin sitten haukahduksia. Samoin ovikellon soidessa pitää käydä ovella kurkistamassa tuleeko joku. Eikö sen ovikellon tartte olla edes oma vaan ihan televisiosta kuuluvakin käy :-D
tiistai 12. lokakuuta 2010
Noutoja
Tässä parina päivänä olen yrittänyt palkata enemmän kaikesta vähänkään noutoon vihjaavasta toiminnasta. Toissapäivänä Vekulla selkeästi jo päässä välähti ja yhtä tiettyä lelua haettiinkin sitten vähän matkan päästä useita kertoja peräjälkeen ja tuotiin luokse ja tiputettiin nätisti suoraan eteen. Siis tämä toistui ilman mitään muuta touhotusta 10 kertaa peräjälkeen.
No entäs sitten eilen. Alkuun ihan samalla tavalla 10/10, kun heitin lelun samaan kohtaan. Ajattelin sitten siinä suuressa viisaudessani vaikeuttaa ja heitinkin lelun vähän erisuuntaan. Vekkupa päättikin tämän seurauksena että sekin tekee eritavalla eli kävi edelleen noutamassa, mutta nyt sitten tipautettiin matkalle ja siinä sitten varmaan tein virheen kun palkkasin siitäkin. Sen jälkeen touhu levisi hiukan käsiin. Vai miltä tällainen kuulostaa.Tuodaan lelu tiputetaan ja saadaan palkka, mutta samalla hypätään jo sen lelun päälle ja omitaan se. Sitten otetaan lelu viedään se samaan paikkaan mihin minä sen heitin ja tuodaan takaisin :D Pitääkö nyt pitää tauko vai jatkaa vaan ja palkata jo pelkästä luovutuksesta?
Kokeilin tässä juuri äsken niin naksuttimen kanssa alkoi tuo noutaminen taas sujumaan paremmin.
Hiukan asian vierestäkin sitten. Koiran ja omistajan välinen kommunikaatio on alkanut toimimaan hiukan paremmin eli Vekku osaa kämpässä (nimitys huoneelle jossa viettää aikansa yksin ollessaan) ollessaan pyytää haukahtelemalla jo ulos tarpeilleen. Muuten vapaana ollessaan ei haukahtele, mutta käy luona ja suuntaa ulko-ovelle. Niin ja sisälle tehdään enää äärimmäisessä hädässä silloin kun kukaan ei selkeitä vinkkejä tajua. Huomenna nähdään että miten menee kun joutuu olemaan yksin (olin tässä pari päivää sairaslomalla kotona).
Vahtimistakin on alkanut ilmenemään ovikelloa pitää hiukan haukahtaa ja jos ohi menee joku isompi auto niin sitä pitää kuunnella hyvin tarkasti. Meidän autoa ei tunnu vielä erottavan ainakaan sen perusteella mitä yhtenä päivänä ikkunasta seurailin ulkona ollessa.
No entäs sitten eilen. Alkuun ihan samalla tavalla 10/10, kun heitin lelun samaan kohtaan. Ajattelin sitten siinä suuressa viisaudessani vaikeuttaa ja heitinkin lelun vähän erisuuntaan. Vekkupa päättikin tämän seurauksena että sekin tekee eritavalla eli kävi edelleen noutamassa, mutta nyt sitten tipautettiin matkalle ja siinä sitten varmaan tein virheen kun palkkasin siitäkin. Sen jälkeen touhu levisi hiukan käsiin. Vai miltä tällainen kuulostaa.Tuodaan lelu tiputetaan ja saadaan palkka, mutta samalla hypätään jo sen lelun päälle ja omitaan se. Sitten otetaan lelu viedään se samaan paikkaan mihin minä sen heitin ja tuodaan takaisin :D Pitääkö nyt pitää tauko vai jatkaa vaan ja palkata jo pelkästä luovutuksesta?
Kokeilin tässä juuri äsken niin naksuttimen kanssa alkoi tuo noutaminen taas sujumaan paremmin.
Hiukan asian vierestäkin sitten. Koiran ja omistajan välinen kommunikaatio on alkanut toimimaan hiukan paremmin eli Vekku osaa kämpässä (nimitys huoneelle jossa viettää aikansa yksin ollessaan) ollessaan pyytää haukahtelemalla jo ulos tarpeilleen. Muuten vapaana ollessaan ei haukahtele, mutta käy luona ja suuntaa ulko-ovelle. Niin ja sisälle tehdään enää äärimmäisessä hädässä silloin kun kukaan ei selkeitä vinkkejä tajua. Huomenna nähdään että miten menee kun joutuu olemaan yksin (olin tässä pari päivää sairaslomalla kotona).
Vahtimistakin on alkanut ilmenemään ovikelloa pitää hiukan haukahtaa ja jos ohi menee joku isompi auto niin sitä pitää kuunnella hyvin tarkasti. Meidän autoa ei tunnu vielä erottavan ainakaan sen perusteella mitä yhtenä päivänä ikkunasta seurailin ulkona ollessa.
lauantai 9. lokakuuta 2010
Naksutinkoulutusta 2
Ehdollistamisvaiheesta ollaan nyt siirrytty ihan käytännön harjoitteisiin.
Kuvasta näkyy heti parikin asiaa johon pitää kiinnittää huomiota. Nameja pitävä käsi lienee liian selvästi esillä ja liekkö naksutinkin. Ei oikein vielä tekniikka meinaa muuhun riittää. Täytynee pistää kouluttaja harjoittelemaan jonnekin ulkopuolelle :) Nykyään kepin esiinottaminenkin nostaa Vekun vireysastetta huomattavasti, joten edistystä tuollakin saralla on. Ai niin ja seurantatulos on tällä hetkellä on 10/10, joten lienee syytä siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Tänään kävi aamu lenkillä sellainen tapaus että tuli toinen naksutinkouluttaja vastaan, joka koulutti koiralleen kohtaamista. Menimme ohi kadun toiselta puolelta ja seurailin hiukan mitä Vekku tekee naksuja kuullessaan. No ei kerta kaikkiaan mitään. Siinä kohdalla taisi olla sen verran huumaavat tuoksut ettei päähän silloin mahtunut mitään muuta. Naksuttimen äänikin oli kyllä hiukan erilainen, joten silläkin lienee merkitystä.
 |
| Kosketuskeppi löytyy hienosti |
Tänään kävi aamu lenkillä sellainen tapaus että tuli toinen naksutinkouluttaja vastaan, joka koulutti koiralleen kohtaamista. Menimme ohi kadun toiselta puolelta ja seurailin hiukan mitä Vekku tekee naksuja kuullessaan. No ei kerta kaikkiaan mitään. Siinä kohdalla taisi olla sen verran huumaavat tuoksut ettei päähän silloin mahtunut mitään muuta. Naksuttimen äänikin oli kyllä hiukan erilainen, joten silläkin lienee merkitystä.
Lucan vierailu
Luca kävi pistäytymässä ja päästiin läheiseen puistoon hiukan leikkimäänkin.
 |
| Tule jo! |
 |
| Mennään mennään! |
Lucaa piti hiukan houkutella leikkimään. Olisikohan lähistöllä kulkevat koirat hiukan kiinnostaneet samoin kuin tyttären käteensä keräämät kepit.
Oli mukava päästä keskustelemaan Jussin kanssa Lucan metsästys asioista. Aika samoilla linjoilla mennään ajatuksellisesti. Paljon liikkumista metsässä ja toistaiseksi ainakin yritetään pysytä pois riistaisilta alueilta. Se on kyllä hieman hankalaa kun rusakko vierailee tässä meidänkin pihassa ihan säännöllisesti. Eilen sattuikin rusakon kanssa tilanne, joka hiukan säväytti. Eräs seropi (jossa ainakin beagleä) pyöri tässä karanneena ja tietenkin se sai rusakon liikkeelle puskasta juuri kun menimme sen ohi. Vekku ei ilmeisesti vielä tajunnut mitään vaikka molemmat menivät parin metrin etäisyydeltä ohi. Niin ja tuo koira tuli aamulla vastaan hihnassa, joten ei juoksentele enää irrallaan :-)
maanantai 4. lokakuuta 2010
Naksutinkoulutusta
Tuon jälkeen istumista kokeiltiin vielä parissa muussakin huoneessa ja yllättävän sitkeästikin varmaan parhaimmillaan minuutin.
Tässä ollaan siis ehdollistamis vaiheessa, jossa koiralle opetetaan sitä että aina kun naksahtaa niin saa namin.
Olen seuraillut siis näitä aloittamisohjeita
Edit. Lisätty mobiili bloggaukseen hiukan selittävää tekstiä
Eläinlääkärissä
Vekku on nyt käytetty rokotuksessa ja samalla todettiin seuraavaa:
Purenta on normaali. Kaikki hampaat maitohampaita.
Molemmat kivekset tuntuvat, mutta kumpikaan ei ole vielä
kivespussissa. Toinen kuulemma laskeutuu pussiin jos sitä vetää.
Muutenkin kaikki on ok. Kylkiluut tuntuu niinkuin pitääkin.
Näillä mennän.
Jospa joskus mentäs näin mallikkaasti?: http://www.youtube.com/watch?v=bK5JecfiEI8&feature=player_embedded
Purenta on normaali. Kaikki hampaat maitohampaita.
Molemmat kivekset tuntuvat, mutta kumpikaan ei ole vielä
kivespussissa. Toinen kuulemma laskeutuu pussiin jos sitä vetää.
Muutenkin kaikki on ok. Kylkiluut tuntuu niinkuin pitääkin.
Näillä mennän.
Jospa joskus mentäs näin mallikkaasti?: http://www.youtube.com/watch?v=bK5JecfiEI8&feature=player_embedded
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Kotiutumista
Vekku on alusta asti rynnännyt innokkaasti ruokakupilleen syömään. Hetken kuluttua olohuoneeseen tassuttelee allapäin oleva hauva, jonka silmät sanovat: "Minulleko nämä kaikki on? Eikö kukaan syö kanssani kilpaa?" Yksin syöminen ei varmaan ole kovin kivaa. Vekku sai pöytäseuraksi Röhky-possun: Ilmankos Vekku ei Röhkyn pureskelusta ole innostunutkaan. Kuka sitä nyt treffiseuraa söisi...
Sittemmin on ruoka kyllä maistunut. Nälkä ja hampaat tuntuvat vaivaavan koiralan poikaa tällä hetkellä kovasti huolimatta siitä, että matokuuri on annettu, puruluita on tarjolla ja ruokaakin annetaan 3X 200 g vuorokaudessa. Painoakin on tullut...hupsista heijjaa, eilisen punnituksen mukaan seitsemässä kilossa mennään (200 g ruokaa masussa). Kasvattajan kuulumisten mukaan joku tytöistä painaa 6600g, joten enkat tuli nyt sitten kuitenkin täältä! Missähän vaiheessa narttujen ja urosten koot alkavat erota? Kasvuvauhti on aika huimaa, mutta kyll tällä pojalla kylkiluut edelleen tuntuvat. Lisää kasviksia kuppiin ja vähemmän makupaloja kuitenkin...!
Vekulla on ollut luksusajat kotiutumisjaksolla, kun Isännällä on ollut mahdollisuus tehdä etätöitä kotoa käsin. Vekku on oppinut oleskelemaan lyhyitä pätkiä kompostiverkon vankina, siis omassa huoneessaan (joka on vielä remontoimaton entinen keittiö, tuleva tv-huone). Sinne Vekku tulee jatkossa jäämään työpäivien ajaksi. Muutoin koiruli saa vaellella tv-huoneessa, olohuoneessa ja eteisessä. Esimerkiksi keittiö on meillä sen verran kompakti, että yksi koira jaloissa saisi aikaan hasardeja ja palovammoja. Tällä hetkellä tehokkain perille menevä viesti näyttää olevan "väistämispakko". Sillä Vekku rauhoittuu nököttämään keittiön oviaukolle katselemaan, kun ruokaa laitetaan.
Hammastaminen on jokapäiväistä hommaa ja puruluita yritetään tarjota. Mutta leikkivaeri puuttuu! Lenkillä pyörähdetään lähiympäristössä ainakin viisi kertaa päivässä ja koska ulkoilureitti kulkee aivan vierestä, on nuuskukavereita tavattu: Labradori Roope, Lagotto Sulo, Villakoira Oiva ja Terrieri Leevi ihan vaan muutamia mainitakseni. Vekku on innokas tutustumaan ja lähtisi mieluusti leikkiinkin, mutta toistaiseksi koirien vapaapainiin ei ole ollut mahdollisuutta. Jospa hyvin pian? Muutoin Vekku on saanut juosta vapaana päivittäin, joko pikkulenkin päätteeksi rauhallisella kevyenliikenteen väylällä tai sitten rannalla.
Vekku on oppinut monia asioita, viimeisin on nyt sitten uusi autohäkki. Sen kanssa ei vielä olla autoiltu vaan Vekku on saanut tehdä sinne pesää omassa huoneessaan.
Sentään niin suureksi ei pentunen vielä ole paisunut, etteikö sohvan alle mahtuisi... :)
Sittemmin on ruoka kyllä maistunut. Nälkä ja hampaat tuntuvat vaivaavan koiralan poikaa tällä hetkellä kovasti huolimatta siitä, että matokuuri on annettu, puruluita on tarjolla ja ruokaakin annetaan 3X 200 g vuorokaudessa. Painoakin on tullut...hupsista heijjaa, eilisen punnituksen mukaan seitsemässä kilossa mennään (200 g ruokaa masussa). Kasvattajan kuulumisten mukaan joku tytöistä painaa 6600g, joten enkat tuli nyt sitten kuitenkin täältä! Missähän vaiheessa narttujen ja urosten koot alkavat erota? Kasvuvauhti on aika huimaa, mutta kyll tällä pojalla kylkiluut edelleen tuntuvat. Lisää kasviksia kuppiin ja vähemmän makupaloja kuitenkin...!
Vekulla on ollut luksusajat kotiutumisjaksolla, kun Isännällä on ollut mahdollisuus tehdä etätöitä kotoa käsin. Vekku on oppinut oleskelemaan lyhyitä pätkiä kompostiverkon vankina, siis omassa huoneessaan (joka on vielä remontoimaton entinen keittiö, tuleva tv-huone). Sinne Vekku tulee jatkossa jäämään työpäivien ajaksi. Muutoin koiruli saa vaellella tv-huoneessa, olohuoneessa ja eteisessä. Esimerkiksi keittiö on meillä sen verran kompakti, että yksi koira jaloissa saisi aikaan hasardeja ja palovammoja. Tällä hetkellä tehokkain perille menevä viesti näyttää olevan "väistämispakko". Sillä Vekku rauhoittuu nököttämään keittiön oviaukolle katselemaan, kun ruokaa laitetaan.
Hammastaminen on jokapäiväistä hommaa ja puruluita yritetään tarjota. Mutta leikkivaeri puuttuu! Lenkillä pyörähdetään lähiympäristössä ainakin viisi kertaa päivässä ja koska ulkoilureitti kulkee aivan vierestä, on nuuskukavereita tavattu: Labradori Roope, Lagotto Sulo, Villakoira Oiva ja Terrieri Leevi ihan vaan muutamia mainitakseni. Vekku on innokas tutustumaan ja lähtisi mieluusti leikkiinkin, mutta toistaiseksi koirien vapaapainiin ei ole ollut mahdollisuutta. Jospa hyvin pian? Muutoin Vekku on saanut juosta vapaana päivittäin, joko pikkulenkin päätteeksi rauhallisella kevyenliikenteen väylällä tai sitten rannalla.
Vekku on oppinut monia asioita, viimeisin on nyt sitten uusi autohäkki. Sen kanssa ei vielä olla autoiltu vaan Vekku on saanut tehdä sinne pesää omassa huoneessaan.
Sentään niin suureksi ei pentunen vielä ole paisunut, etteikö sohvan alle mahtuisi... :)
perjantai 17. syyskuuta 2010
Uuden oppimista
Tänään ollaan opeteltu yksinoloa. Vekku viettääkin jonkin aikaa ahdistumatta omassa huoneessaan. Tarkoitus on siis opettaa viettämään työpäivät yhdessä huoneessa, jonne voidaan järjestää virikkeitä ja makuupaikka, jossa saa olla rauhassa.
Meillä oli ensin lastulevystä tehty portti, mutta tänään hommasin kompostiverkon ovelle ja minusta sen kanssa oppiminen onnistuu paremmin. Näköyhteys säilyy paremmin jolloin malttaa olla rauhassa. Ensi yönä on tarkoitus nukkua jo portin takana olohuoneen puolella, siitä sitten hiljalleen siirtyä yö kerrallaan kauemmaksi ja lopulta yläkertaan omaan sänkyyn asti.
Yläkerrassa voidaan jo käydä ilman että alhaalla aletaan parkua lainkaan. Yleensä kuuluu kolina, kun Vekku alkaa puremaan ajankululuita tai sitten menee lempipaikalleen nukkumaan.
Muita opeteltavia asioita tällä hetkellä on rauhallinen tervehtimenen ja puremisen suuntaaminen oikeisiin asioihin. Varsinkin aamuisin pureminen ja hyppimen meinaa olla hyvin runsasta. Vinkkejä opetukseen otetaan vastaan :-)
Meillä oli ensin lastulevystä tehty portti, mutta tänään hommasin kompostiverkon ovelle ja minusta sen kanssa oppiminen onnistuu paremmin. Näköyhteys säilyy paremmin jolloin malttaa olla rauhassa. Ensi yönä on tarkoitus nukkua jo portin takana olohuoneen puolella, siitä sitten hiljalleen siirtyä yö kerrallaan kauemmaksi ja lopulta yläkertaan omaan sänkyyn asti.
Yläkerrassa voidaan jo käydä ilman että alhaalla aletaan parkua lainkaan. Yleensä kuuluu kolina, kun Vekku alkaa puremaan ajankululuita tai sitten menee lempipaikalleen nukkumaan.
Muita opeteltavia asioita tällä hetkellä on rauhallinen tervehtimenen ja puremisen suuntaaminen oikeisiin asioihin. Varsinkin aamuisin pureminen ja hyppimen meinaa olla hyvin runsasta. Vinkkejä opetukseen otetaan vastaan :-)
tiistai 14. syyskuuta 2010
Putkeen meni paimenpoika
Vekun horoskooppimerkki taitaa olla nouseva ADHD, sen verran on tänään ilmennyt vauhtia ja nopeita käänteitä. Ärinää, murinaa, huonekalujen hammastelua, kiilusilmiä, viuhuvia tassuja... alati paimentava seuralainen. Kaikki yhdessä paketissa. Vau. Tätähän sitä tilattiin. :) Pihalla päästeltiin kunnolla paineita ja vois sanoa, että tornadon nopeudella homma meniputkeen! Ympäri-rallia ja sinne vilahti monta kertaa! ;D
Illalla tassuteltiin autotien ali peltiputkitunnelista, ylitettiin oja puista siltaa pitkin ja pöllytettiin hiekkaa rannalla. Sinisen hetken valtias elementissään:
Kyllä Vekku osaa paikoilleenkin asettua, etenkin jos Ihminen näyttää mallia. Silloinkin on lähituntuma säilytettävä ja parasta on, jos pääsee emännän tai isännän jalan juureen. Siellä Vekku on nytkin, umpiunessa. ;)
Illalla tassuteltiin autotien ali peltiputkitunnelista, ylitettiin oja puista siltaa pitkin ja pöllytettiin hiekkaa rannalla. Sinisen hetken valtias elementissään:
Kyllä Vekku osaa paikoilleenkin asettua, etenkin jos Ihminen näyttää mallia. Silloinkin on lähituntuma säilytettävä ja parasta on, jos pääsee emännän tai isännän jalan juureen. Siellä Vekku on nytkin, umpiunessa. ;)
maanantai 13. syyskuuta 2010
Perro tuli taloon
HAU!
Tässä blogissa kerromme ensimmäisitä hännänhuiskutuksistamme tuoreena perroperheenä. Toive espanjanvesikoiran pennusta on kuplinut mielessämme jo vuoden päivät: kuplinnan huipennukseksi Vekku-perro tuli taloomme syksyisenä lauantaina 12.9.2010, eli siis vain muutama päivä sitten! 150km automatka emon luota uudelle paikkakunnalle taittui yllättävän helposti. Auton oven sulkeuduttua ja pahimman tassuntärinän mentyä ohi jatkui piiskutusta vain viitisen minuuttia uuden emännän sylissä. Rauhoittavat signaalit -kirjan oppeja noudattaen haukottelimme koiravauvan takapenkillä hiljaiseksi :D (http://www.sanasilta.fi/kirjat/jutut/haukottele.html) Jatkoimme matkaa leppoisasti neljän pysähdyksen taktiikalla: välillä ulkoiltiin sivutiellä ja tehtiin siellä ne jutut, tiedättehän, mitä isotkin koirat nyt yleensä puskassa tekee ;). Mainiota!
Päsimme kuivina ja ilman matkapahoinvointia onnellisesti perille ruokakupin ääreen. Slurpsis, sinne hujahti kasvattajan antamat eväät pienen masun täytteeksi. Uuden kodin tutkiminen jatkui iltakahdeksaan ja tohinaa riitti.
Vekku yritti mahtua sohvan alle nukkumaan. Kun tämä ei onnistunut, kävi Vekku rojottamaan sohvan viereen. Iltaunet kestivät klo 20:30 - 22:30, jonka jälkeen Vekku söi ja ulkoili uudessa pihapiirissä. Tämän jälkeen alkoi sisällä levoton kausi, jonka aikana kierreltiin vähän siihen malliin että olisiko se emo jossain täällä piilossa. Etsintä kesti jonkun 30-45 minuuttia.
Yöunille vaivuttiin puolilta öin tuolin alle sängyn viereen. Petikin on kyllä olemassa, mutta se ei vielä kiinnostanut. Pitänee katsoa löytyisikö siihen joku "katos", jotta
muistuttaisi lipastonalusta :-). Isäntä ei kertaakaan havahtunut yöllä itkuun, vaikka nukkui hänkin tapansa mukaan koiranunta :). Kuuden aikoihin Vekku haukahti kerran, mutta jatkoi vielä sen jälkeen uniaan.
Sunnuntaina puoli kahdeksan jälkeen aamupiipahdus ulkona, jonne tulikin heti
isot pissit ja kakatkin pienen juoksun jälkeen. Omenapuun alta Vekku löysi rusakon makuupaikan ja sitä haisteltiin hyvin innokkaasti :-). Suihkuun meno onnistuu namin toivossa melko hyvin. Tassujen pesu on kuitenkin vielä haastavaa. Pyyhkeelle Vekku tulee hyvin innokkaasti, kuiva tassu paras tassu :).
Sunnuntaina huomasimme, että olemme viimeistään nyt aivan ihastuneita Vekkuun! Kotiopetus lähtenyt sellaisellä hillityllä mutta järjestelmällisellä linjalla liikkeelle: Käännellään hyppivälle pennulle selkää, rapsutellaan istuvaa tai rauhallista koiraa ja järjestetään aktivointileikkejä. Täytyy todeta, että onpa meillä oppivainen koira! :)
Vekku yritti ensin monesti sohvalle, nyt saattaa enää muutaman kerran kokeilla sinne, mutta rauhoittuu aika nopeasti istumaan tai makaamaan siihen sohvan tuntumaan. Vekku on huomannut, että ihmiset pitävät ainakin sisällä istuvista koirista ja takapuoli tavoittaa lattiaa tuon tuostakin :D. Hieman on ollut pennulla taipuvaisuutta nousta nyt jo (!!!) etenkin emännän jalkaa vasten kyhnyttämään, josta vinkaisumalla tai murahduksen kuullessaan kyllä lähtee tiehensä, mutta tiukkana saa olla! Ihmisten ruokaillessa alkoi jonkinlainen komennushaukku, mutta saatiin sekin rauhoittumaan, onneksi.
Ulkoiltu on moneen otteeseen ja pissat ja kakat tulevat aika hyvin pihalle. Pieneillä kävelylenkeillä on käyty ja tavattu liuta lapsia, naapureita ja yksi kiltti Bono-koira (olisko ollu Nowascotia?) haisteltu. :D Kummallisia pyörähärveleitä ja tuulimyllyjä on ihmetelty, tassuja pesty ahkerasti ja piiloleikkiä leikitty muutama kerta. Ihana fiksu koira! Sellanen koiran pitää ollakin, että se hoksaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)