Kotiutumista

Vekku on alusta asti rynnännyt innokkaasti ruokakupilleen syömään. Hetken kuluttua olohuoneeseen tassuttelee allapäin oleva hauva, jonka silmät sanovat: "Minulleko nämä kaikki on? Eikö kukaan syö kanssani kilpaa?" Yksin syöminen ei varmaan ole kovin kivaa. Vekku sai pöytäseuraksi Röhky-possun: Ilmankos Vekku ei Röhkyn pureskelusta ole innostunutkaan. Kuka sitä nyt treffiseuraa söisi...

Sittemmin on ruoka kyllä maistunut. Nälkä ja hampaat tuntuvat vaivaavan koiralan poikaa tällä hetkellä kovasti huolimatta siitä, että matokuuri on annettu, puruluita on tarjolla ja ruokaakin annetaan 3X 200 g vuorokaudessa. Painoakin on tullut...hupsista heijjaa, eilisen punnituksen mukaan seitsemässä kilossa mennään (200 g ruokaa masussa). Kasvattajan kuulumisten mukaan joku tytöistä painaa 6600g, joten enkat tuli nyt sitten kuitenkin täältä! Missähän vaiheessa narttujen ja urosten koot alkavat erota? Kasvuvauhti on aika huimaa, mutta kyll tällä pojalla kylkiluut edelleen tuntuvat. Lisää kasviksia kuppiin ja vähemmän makupaloja kuitenkin...!



Vekulla on ollut luksusajat kotiutumisjaksolla, kun Isännällä on ollut mahdollisuus tehdä etätöitä kotoa käsin. Vekku on oppinut oleskelemaan lyhyitä pätkiä kompostiverkon vankina, siis omassa huoneessaan (joka on vielä remontoimaton entinen keittiö, tuleva tv-huone). Sinne Vekku tulee jatkossa jäämään työpäivien ajaksi. Muutoin koiruli saa vaellella tv-huoneessa, olohuoneessa ja eteisessä. Esimerkiksi keittiö on meillä sen verran kompakti, että yksi koira jaloissa saisi aikaan hasardeja ja palovammoja. Tällä hetkellä tehokkain perille menevä viesti näyttää olevan "väistämispakko". Sillä Vekku rauhoittuu nököttämään keittiön oviaukolle katselemaan, kun ruokaa laitetaan.

Hammastaminen on jokapäiväistä hommaa ja puruluita yritetään tarjota. Mutta leikkivaeri puuttuu! Lenkillä pyörähdetään lähiympäristössä ainakin viisi kertaa päivässä ja koska ulkoilureitti kulkee aivan vierestä, on nuuskukavereita tavattu: Labradori Roope, Lagotto Sulo, Villakoira Oiva ja Terrieri Leevi ihan vaan muutamia mainitakseni. Vekku on innokas tutustumaan ja lähtisi mieluusti leikkiinkin, mutta toistaiseksi koirien vapaapainiin ei ole ollut mahdollisuutta. Jospa hyvin pian? Muutoin Vekku on saanut juosta vapaana päivittäin, joko pikkulenkin päätteeksi rauhallisella kevyenliikenteen väylällä tai sitten rannalla.



Vekku on oppinut monia asioita, viimeisin on nyt sitten uusi autohäkki. Sen kanssa ei vielä olla autoiltu vaan Vekku on saanut tehdä sinne pesää omassa huoneessaan.


Sentään niin suureksi ei pentunen vielä ole paisunut, etteikö sohvan alle mahtuisi... :)

Uuden oppimista

Tänään ollaan opeteltu yksinoloa. Vekku viettääkin jonkin aikaa ahdistumatta omassa huoneessaan. Tarkoitus on siis opettaa viettämään työpäivät yhdessä huoneessa, jonne voidaan järjestää virikkeitä ja makuupaikka, jossa saa olla rauhassa.
Meillä oli ensin lastulevystä tehty portti, mutta tänään hommasin kompostiverkon ovelle ja minusta sen kanssa oppiminen onnistuu paremmin. Näköyhteys säilyy paremmin jolloin malttaa olla rauhassa. Ensi yönä on tarkoitus nukkua jo portin takana olohuoneen puolella, siitä sitten hiljalleen siirtyä yö kerrallaan kauemmaksi ja lopulta yläkertaan omaan sänkyyn asti.
Yläkerrassa voidaan jo käydä ilman että alhaalla aletaan parkua lainkaan. Yleensä kuuluu kolina, kun Vekku alkaa puremaan ajankululuita tai sitten menee lempipaikalleen nukkumaan.
Muita opeteltavia asioita tällä hetkellä on rauhallinen tervehtimenen ja puremisen suuntaaminen oikeisiin asioihin. Varsinkin aamuisin pureminen ja hyppimen meinaa olla hyvin runsasta. Vinkkejä opetukseen otetaan vastaan :-)

Putkeen meni paimenpoika

Vekun horoskooppimerkki taitaa olla nouseva ADHD, sen verran on tänään ilmennyt vauhtia ja nopeita käänteitä. Ärinää, murinaa, huonekalujen hammastelua, kiilusilmiä, viuhuvia tassuja... alati paimentava seuralainen. Kaikki yhdessä paketissa. Vau. Tätähän sitä tilattiin. :) Pihalla päästeltiin kunnolla paineita ja vois sanoa, että tornadon nopeudella homma meniputkeen! Ympäri-rallia ja sinne vilahti monta kertaa! ;D








Illalla tassuteltiin autotien ali peltiputkitunnelista, ylitettiin oja puista siltaa pitkin ja pöllytettiin hiekkaa rannalla. Sinisen hetken valtias elementissään:














Kyllä Vekku osaa paikoilleenkin asettua, etenkin jos Ihminen näyttää mallia. Silloinkin on lähituntuma säilytettävä ja parasta on, jos pääsee emännän tai isännän jalan juureen. Siellä Vekku on nytkin, umpiunessa. ;)

Perro tuli taloon

HAU!

Tässä blogissa kerromme ensimmäisitä hännänhuiskutuksistamme tuoreena perroperheenä. Toive espanjanvesikoiran pennusta on kuplinut mielessämme jo vuoden päivät: kuplinnan huipennukseksi Vekku-perro tuli taloomme syksyisenä lauantaina 12.9.2010, eli siis vain muutama päivä sitten! 150km automatka emon luota uudelle paikkakunnalle taittui yllättävän helposti. Auton oven sulkeuduttua ja pahimman tassuntärinän mentyä ohi jatkui piiskutusta vain viitisen minuuttia uuden emännän sylissä. Rauhoittavat signaalit -kirjan oppeja noudattaen haukottelimme koiravauvan takapenkillä hiljaiseksi :D (http://www.sanasilta.fi/kirjat/jutut/haukottele.html) Jatkoimme matkaa leppoisasti neljän pysähdyksen taktiikalla: välillä ulkoiltiin sivutiellä ja tehtiin siellä ne jutut, tiedättehän, mitä isotkin koirat nyt yleensä puskassa tekee ;). Mainiota!

Päsimme kuivina ja ilman matkapahoinvointia onnellisesti perille ruokakupin ääreen. Slurpsis, sinne hujahti kasvattajan antamat eväät pienen masun täytteeksi. Uuden kodin tutkiminen jatkui iltakahdeksaan ja tohinaa riitti.

Vekku yritti mahtua sohvan alle nukkumaan. Kun tämä ei onnistunut, kävi Vekku rojottamaan sohvan viereen. Iltaunet kestivät klo 20:30 - 22:30, jonka jälkeen Vekku söi ja ulkoili uudessa pihapiirissä. Tämän jälkeen alkoi sisällä levoton kausi, jonka aikana kierreltiin vähän siihen malliin että olisiko se emo jossain täällä piilossa. Etsintä kesti jonkun 30-45 minuuttia.
Yöunille vaivuttiin puolilta öin tuolin alle sängyn viereen. Petikin on kyllä olemassa, mutta se ei vielä kiinnostanut. Pitänee katsoa löytyisikö siihen joku "katos", jotta
muistuttaisi lipastonalusta :-). Isäntä ei kertaakaan havahtunut yöllä itkuun, vaikka nukkui hänkin tapansa mukaan koiranunta :). Kuuden aikoihin Vekku haukahti kerran, mutta jatkoi vielä sen jälkeen uniaan.

Sunnuntaina puoli kahdeksan jälkeen aamupiipahdus ulkona, jonne tulikin heti
isot pissit ja kakatkin pienen juoksun jälkeen. Omenapuun alta Vekku löysi rusakon makuupaikan ja sitä haisteltiin hyvin innokkaasti :-). Suihkuun meno onnistuu namin toivossa melko hyvin. Tassujen pesu on kuitenkin vielä haastavaa. Pyyhkeelle Vekku tulee hyvin innokkaasti, kuiva tassu paras tassu :).

Sunnuntaina huomasimme, että olemme viimeistään nyt aivan ihastuneita Vekkuun! Kotiopetus lähtenyt sellaisellä hillityllä mutta järjestelmällisellä linjalla liikkeelle: Käännellään hyppivälle pennulle selkää, rapsutellaan istuvaa tai rauhallista koiraa ja järjestetään aktivointileikkejä. Täytyy todeta, että onpa meillä oppivainen koira! :)

Vekku yritti ensin monesti sohvalle, nyt saattaa enää muutaman kerran kokeilla sinne, mutta rauhoittuu aika nopeasti istumaan tai makaamaan siihen sohvan tuntumaan. Vekku on huomannut, että ihmiset pitävät ainakin sisällä istuvista koirista ja takapuoli tavoittaa lattiaa tuon tuostakin :D. Hieman on ollut pennulla taipuvaisuutta nousta nyt jo (!!!) etenkin emännän jalkaa vasten kyhnyttämään, josta vinkaisumalla tai murahduksen kuullessaan kyllä lähtee tiehensä, mutta tiukkana saa olla! Ihmisten ruokaillessa alkoi jonkinlainen komennushaukku, mutta saatiin sekin rauhoittumaan, onneksi.

Ulkoiltu on moneen otteeseen ja pissat ja kakat tulevat aika hyvin pihalle. Pieneillä kävelylenkeillä on käyty ja tavattu liuta lapsia, naapureita ja yksi kiltti Bono-koira (olisko ollu Nowascotia?) haisteltu. :D Kummallisia pyörähärveleitä ja tuulimyllyjä on ihmetelty, tassuja pesty ahkerasti ja piiloleikkiä leikitty muutama kerta. Ihana fiksu koira! Sellanen koiran pitää ollakin, että se hoksaa!