Spanieliliiton erikoisnäyttely 22.10.2011

Vekku kävi hyvällä menestyksellä spanieliliiton erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Tuomarina oli  Antonio Garcia Perez Espanjasta. Lopussa skannattu arvostelu.
Tuloksena ERI NUO2 SA.
Sanallinen arvostelu "Excellent dog in every way. Show well. Excellent topline & front. Very good head. Moves well"
Kiitos kaikille jotka olitte auttamassa Vekkua näyttelyyn, muuten käynti olisi jäänyt tekemättä.

Syyskuun kuvapläjäys

Alla kuvakollaasia syyskuun ajalta.

Poseeraus nenä tuuleen

Tuulen mukana nenään kantautui ah niin ihana sorsien tuoksu. 

Sorsien perään tekisi mieli

Tässä hiukan lähempänä sorsia. Kovasti pojalla tuntui mieli tekevän sorsien perään, mutta ei uskaltanut uimaan. Tuossa kohdassa kyllä  oli sen verran virtausta että ihan hyvä ettei lähtenytkään.

Seisonta I

Vekku seisoo pari minuuttia aiemmin menneitä sorsia. 

Seisonta II

 Viimeisen parin kuukauden aikana ollaan törmätty useampia kertoja tuoreisiin rusakon ja jänisten jälkiin ja niiden kanssa on koulutus alkanut tuottamaan tulosta. Vekku seisoo melko hanakkaasti törmätessään riistaan jälkiin. Olen tästä koittanut palkata, jos vain mukana on ollut jotain herkkua. Joskin sanallinen kehuminen ja taputtelu tuntuu toimivan paremmin. Paras palkka tuntuu kuitenkin olevan jäljelle pääseminen. Sillä olenkin palkannut heti jos suostuu tulemaan luokse :-) Arvatkaapa mitä Vekku seisoo seisonta II kuvassa.

Sienikoira

Ollaan viime aikoina käyty melko paljon keräämässä sieniä ja vihdoin Vekku on tainnut ymmärtää idea. Merkkauksesta ei voi vielä puhua mitään vaikka yllä olevassa lavastetussa kuvassa koira istuukin.

Jäljestystä ja metsästyksen aloittelua

Vekku hirven kiimakuopalla

Vekkua on selkeästi ruvennut riista kiinnostamaan enemmän kuin aiemmin tai sitten olen vain käyttänyt riistaisemmilla alueilla ulkoilemassa. Kuvassa olevalta kuopaltakin jäljestettiin hirven jälkiä puolisen kilometriä. Kuhmossa käväistessämme pääsimme kanalintujenkin jäljille ja nekin tuntuvat kiinnostavan kovasti. Haku on paljon laajempaa kuin ihan tyhjässä metsässä. Tällä hetkellä voiton vievät kuitenkin jänikset ja rusakot. Niiden hajujen perään lähdetään sata lasissa ja hihnassakin vedetään täysillä, vaikka muuten hihnakäyttäytyminen on hyvää. Yhtä siipirikkoa puluakin yritettiin saada kiinni, mutta se oli liian vaativa, kun minä en päässyt sitä ottamaan hengiltä ja Vekku taas ei sitä suostunut tappamaan, yritti vain kantaa suussaan.

Edellisen blogin kirjoituksen jälkeen olemme ajaneet kaksi jälkeä. 

Kuhmossa ollessa tehtiin yksi jälki kahdella kulmalla. Vekku nostaa jäljen janalta tosi hyvin. En ole kertaakaan nähnyt että olisi mennyt jälkeä yhtään takaperin. Jäljessä oli kaksi kulmaa oikealle ja ne oli merkattu paperilapuilla. Ensimmäisellä kulmalla Vekku selkeästi nostaa nenän maasta ja haistelee jotain ilmasta. Nyt jälkikäteen tiedän että merkkasi sitä paperin palaa vaikka se oli puolitoista metriä korkealla. Toiselle kulmalle tultaessa maassa alkaa olla tosi paljon hirven jälkiä ja toisella kulmalla Vekulle tuleekin elämänsä ensimmäinen hukka hirven jälkien takia.Niitä oli oikeasti tosi paljon. Hetken (minuutti pari) haahuilun jälkeen annan uudelleen jälki-vihjeen jolloin Vekku muistaa että mitä oltiin tekemässä ja menee suoraan jäljelle ja jatkaa lopun matkan eksyneen luokse. Tällä kertaa siis jäljen päästä löytyikin eksynyt. Aiemmin ongelmana ollut jäljestyksen lopetuskin on nyt alkanut selvitä. Ensimmäinen askel oli kissan märkäruoka, joka on riittävän hyvää että se hotkaistaan. Toisena keinona olen ottanut tavakseni vaihtaa jälkiliinan talutushihnaan.

Tänä viikonloppuna tein kaksi jälkeä. Tällä kertaa keskityin pituuden sijaan kulmiin ja lisäsin uutena haasteena kepit. Kulmia lauantain jäljellä oli 7 ja maasto oli paikoitellen melko vaikea kulkuista, joten siihen pakostakin tuli kaarroksia. Alue jolla jälki oli on kapeimmillaan 50 metriä ja sen keskellä kulkee polku. Näin ollen tuolla kulmamäärällä tähän kolmen sadan metrin jälkeen tuli aika paljon polun ylityksiä ja kävelinpä jokusen metrin polullakin. Näistä ei koitunut mitään ongelmia. Jälki oli tosin vain puolen tunnin ikäinen, joten muutamassa kohdassa Vekku vaihtoi ilmavainuun ja kulki noin metrin päässä jäljestä. Tällä kertaa olin tosiaan ottanut mukaan neljä keppiä, joista tällä ekalla kerralla Vekku merkkasi ja löysi kolme. Kepillä joka Vekulta jäi selvästi merkkaamatta se pysähtyi ja vaihtoi ilmavainuun paria metriä ennen ja meni tuulen alapuolelta noin metrin päästä ohi koko ajan haistellen ja hakien. Nyt toisen jäljen perusteella uskon että Vekku tuonkin kepin huomasi, mutta ei vaan jostain syystä osannut sitä merkata. Kun Vekku palasi jäljelle niin minä nappasin kepin mukaani. Perillä odotti kissan ruokapurkki, joka maistuikin jäljestäjälle hyvin. Jälkeä tehdessäni olin huomannut kantarelli paikan ja pyysinkin Vekkua etsimään "rellejä". Tällä kertaa en tyytynykään pelkkään haisteluun vaan annoin vihjeen uudestaan niin monta kertaa että Vekku keksi istua kantarellien viereen. 

Tänään sunnuntaina tein jäljen samaan maastoon kuin eilen, mutta toiseen suuntaan ja osittain ristiin eilisten jälkien kanssa, jotta jäljellä olisi harhoja. Keppejä oli taas neljä. Periaatteessa lähetin taas janalta kymmenen metrin päästä, mutta tällä kertaa olin epähuomiossa sijoittanut janan tiheikköön, joten siitä ei kovin suoraa tullut. Keppien varalta minulla oli mukana naksutin, kuten eilenkin, ja ne menivät tosi hyvin. Jännää kuinka Vekku vaihtaa aina metriä paria ennen keppiä ilmavainuun ja alkaa hakemaan aivan eritavalla. Haisteltuaan keppiä jonkin aikaa Vekku jää nykyään odottamaan palkkaa, jopa ennen naksua :-) Noita eilisiä harhoja Vekku pariin otteeseen tarkasti, mutta palasi aina takaisin jäljelle. Tällä kertaa Vekku oikaisi yhden kulman ilmavainulla. Varsinkin tänään Vekun vauhti kasvoi loppua kohden. Vekkuhan on tähän asti jäljestänyt todella maavainuisesti, mutta ilmeisesti varmuuden kasvaessa on nyt alkanut käyttämään myös ilmavainua. Vauhti pysyy kyllä vieläkin varsin verkkaisena, koska ilmavainulla Vekku joutuu aina hiukan varmistelemaan ja palaamaan välillä hiukan taaksepäinkin.

Sieniin tuolla jo viitattiinkin ja tässä vähän aivan tuoreita mietteitä. Tähän asti Vekku on etsinyt sieniä ihan parin metrin säteellä minusta ja saanut palkan siitä. Jostain syystä tänään Vekku päättikin etsiä sieniä laajemmalta alueelta. Ilmeisesti vainusi niitä jostain, mutta emme vain sattuneet tarkalleen oikeaan kohtaan. Pitäisi vain saada tuo merkkaaminen toimimaan. Tuollainen muutaman sekunnin normaalia pidempi haistelu, kun tahtoo jäädä näkymättömiin.

Jälkeä ja koulutusta

Tällä viikolla ollaan harjoiteltu haukkumista, sienestystä ja noutoa.

Nouto
Tätä on harjoiteltu ihan liian vähän ja varmaan väärinkin. Kyllästyin kun Vekku kyllä menee pallolle/kepille vauhdilla, mutta se takaisin tulo :-( Pallon kanssa vedetään rinkiä talon  ympäri ja mennään jonnekin pureskelemaan. Keppiä sitten pureskellaan vauhdissa ja yleensä mennään jonnekin makoilemaan ja siellä pistetään ihan silpuksi. Olen yrittänyt kahdella samanlaisella noudettavalla, mutta mulla oleva ei ole yhtä kiinnostava kuin suussa oleva. Namipalkalla saattaa pari kertaa hakea, mutta sitten siirrytään omiin hommiin. Liinassakin olen koittanut tehdä, mutta sitten homma ei kiinnosta alkuunkaan. Liinahan siis laittaa Vekulla nenävaihteen päälle ja silloin ei tunnu saalistaminen niin kiinnostavan.
Aloitin nyt sitten kouluttamaan sisällä noutokapulan kanssa takaperin ketjuttamalla ja se siinä tuntuu olevan into mukana, jopa niinkin paljon että Vekku koitti komentaa haukkumalla kapulaa noudettavaksi :-)

Haukkuminen
Tarkoitus on saada opetettua myös haukkuminen käskystä. Tässä on ollut vähän ongelmana, kun ei ole voinut hallitusti saada koiraa haukkumaan, mutta nyt Vekku on oppinut jo sen verran että ulkona kiinniollessa saan sen haukkumaan.

Sienestys
Tällä viikolla tehtiin pihaan yksi rata ja annoin Vekun ihan itsenäisesti etsiä kantarelleja. Koiralla vaan tuntuu olevan niin maavainuinen että sen pitää olla tosi lähellä, jotta löytää sienet. Tajusin tässä vasta että Vekkuhan on hienosti löytänyt nuo sienet jäljestämällä jalanjälkiä ja sitten ihan lopuksi vaihtannut sieneen. Tällä kertaa tallasin sienien ympäristön täyteen jälkiä jolloin tähän ei ollut mahdollisuutta ja lisäksi heitin sienet kauemmas. Kyllä se nenäkin muutaman kerran sieltä maasta jo nousi, mutta vaatinee reilusti harjoitusta.

Jälki
Tänään tehtiin Vekulle lyhyt jälki, mutta sitäkin vaativampi. Jälki oli noin tunnin vanha ja kaartava (mutkitteli parin metrin välein minne sattuu) ja sillä oli polun sekä ojan ylitys ja lisäksi olin itse tehnyt siihen harhan. Ai niin ja minä en sitä alkujaankaan tallannut vaan kuljin noin viiden metrin päässä.
Sitten itse suoritukseen. Vekku odotteli tuon harhan tekemisen ajan autossa, joten kun palasin autolle ja otin liinan käteen niin intoa oli vähintäänkin riittävästi. Ilmeisesti sen verran että muutama perustarve unohtui tyystin , kuten jäljempänä selviää. Lähetys tapahtui ensimmäistä kertaa janalta. Tässä ei ollut mitään ongelmaa Vekku pisti jälki-vihjeen kuultuaan nenän maahan ja siirtyi suoraan jäljelle ja vielä oikeaan suuntaan :-) Jälki oli siis tosi mutkainen kahden metrin matkalla saattoi olla metri heittoa sivusuunnassa, mutta ainakin minusta Vekku meni tarkasti jälkeä pitkin. Sitten iski suurempi hätä kesken jäljen, joten tässä piti pitää pieni tauko. Tarpeiden teon jälkeen Vekku palasi takaisin jäljelle. Tästä vähän matkan päässä oli polun ylitys ja sen kohdalla sitten oli ihan pakko merkata yksi puska. Merkkauksen jälkeen Vekku palasi jäljelle. Melko pian tämän jälkeen oli tekemäni harha. Vekku kyllä huomasi sen, mutta jatkoi oikeaa jälkeä pitkin. Sitten olikin vuorossa ojan ylitys jossa ei ollut mitään ongelmaa. Jäljen päässä oli tällä kertaa muovirasiallinen froliceja. Vekku haisteli rasian hienosti, mutta ei taaskaan malttanut jäädä palkkaansa syömään paria kädestä annettua enempää. Periaatteessa tässä oli sitten kulma, koska Vekku jatkoi jäljestämistä poistumisuraa pitkin. Nyt kirjoittaessa tajusin juuri että Vekkuhan jäljesti tuossa poistumisjäljelläkin tosi hienosti. Siinä nimittäin oli ensin muutama metri tuota alkuperäisen tekijän jälkeä ja sitten ristiin minun ja alkuperäisen jälkiä ja Vekku pysyi tarkasti niiden alkuperäisten päällä.

Kantarellikoira

Vesihiisin kommenttien ja naapurin paljastaman kantarellipaikan innoittamana ollaan treenailtu hajutunnistusta. Niinkuin jo edellisen kirjoituksen kommenteissa mainitsinkin niin ollaan tosiaan pariin otteeseen käytä etsimässä sieniä metsästä. Syötäväksi asti ei ole löytynyt, mutta koiran koulutukseen kyllä.

Perjantai-iltana teimme pihaan muutamia kätköjä tuoreina pakastetuista sienistä. Tässä vaiheessa Vekulla ei oikein ollut vielä relli-vihje hallussa, mutta kovalla tohinalla sieniä etsittiin. Oikeastaan tuo etsintä johtuu siitä että Vekku ymmärtää missä-vihjeen eli jos sanoo "Missä relli" niin nenä menee heti maahan ja haistelu alkaa välittämästi. Perjantaina kävi sellainen virhe että Vekku löysi viikon vanhan kantarellin palan pihasta, mutta minä en tajunnut palkata siitä. Tuo oli sinällään uskomaton juttu. Kyseessä tosiaan oli noin kynnen kokoinen pala, jonka olin joskus aiemmin vain viskannut pois. Ilmeisesti kyseinen pala oli tuulen päällä ja tuoksui voimakkaammin kuin nuo puoliksi sulaneet kantarellit.

Lauantaina naapuri kertoi sienipaikan niin läheltä, että sieltä voi hakea pihaan ihan tuoreita sieniä. Tämä muuttikin sitten hommaa melko lailla. Nyt on helpompi tehdä pihaan esiintymiä. Alla kuvia lauantain harjoituksista. Tehtiinkin sitten kaikkiaan 4 harjoitusta muutaman tunnin välein. Relli-vihjelin alkaa olemaan hallussa.

Sieni on löytynyt ja Vekku kääntyy naksusta kohti.

Kiireesti hakemaan palkkaa.

Sieni löytyi

Tänään sunnuntaina ollaan harjoiteltu pariin kertaan tai oikeastaan kerran ohjatusti ja kerran Vekku päätti itse treenata. Aamulla tosiaan tein vastaavan radan kuin aiemminkin, joskin kiinnitin nyt ohjaajana hiukan enemmän huomiota tuuleen suuntaan ja sillä tuntui olevan vaikutusta asiaan. Vekku osaa siis käyttää tuulta hyväkseen. Treenailtiin hiukan ilmaisua, mutta se ei meinaa oikein sujua. Toinen kerta tosiaan oli Vekun omatoiminen treeni. Olisi voinut kyllä vinkata että nyt mennään etsimään kantarellejä. Koira vähän niinkuin "karkasi" pihalle tytöltä ja samantien tuulen yläpuolella olevaa metsää kohti. Jäi kuitenkin tontin rajalle odottamaan lupaa saako mennä. Läksin sitten katsomaan että mikä siellä niin kiinnostaa niin Vekkuhan paineli suorinta tietä paikkaan johon olin pihassa käytetyt sienet vienyt (käytän huonompia sieniä) ja löysi useamman sienen. Sitten Vekku siirtyi hajun mukana reilun viisi metriä tuulen alapuolelle ja otti sieltä uuden suunnan suoraan edellä mainittuun sienipaikkaan. Eihän mulla tietenkään ollut mitään palkkaa mukana, kun koiruus unohti antaa vihjeen lähtiessään :-) Taisteltiin sitten vähän kepillä. Näin ollen meidän pitäisi varmaan siirtyä hiljalleen metsän suuntaan.

Seuraavaksi pitäisi saada kunnollinen ilmaisu. Se ei oikein lämmitä kun koira haistelee yhdessä paikassa muutaman sekunnin kauemmin kuin normaalisti. Vekku irtoaa sen verran paljon että jos opettaa vaikka istumaan niin saattaa joutua etsimään koiraa sienien sijaan :-) Haukkuminen olisi tietysti yksi tapa, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi opettaa hauku-vihjettä. Tai oikeastaan minulla on ollut vaikeuksia saada luotua hallittuja tilanteita, joissa tuota olisi voinut opetella. Tänä iltana homma kuitenkin nytkähti eteenpäin, kun koira halusi ulkoa sisälle. Rullailmaisu voisi tietysti olla yksi vaihtoehto, koska Vekku liikkuu mielellään. Kommentteja otetaan vastaan :-)

Kaikkien rotujen koiranäyttely Saarijärvi 6.8.2011

Vekku kävi ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä. Tuloksena H junnuluokassa. Tuomarina toimi Lena Danker Suomesta.

Alkuperäinen arvostelu skannattuna.

13 månad något hög bent hane som ännu ger mycket luftigt intryck. Korrekt linjer i huvudet. Korrekt bett. Fina öron. Väl vinklad front. Ännu tunn i bröstkorg. Tillräckligt benstomme. Något öppna vinklar bak är pga detta är han något bakhög. Rör sig med korrekt attityd men faller fram i rörelse. Korrekt päls.

Vapaasti suomennettuna.

13 kuukautta vanha jonkin verran korkeajalkainen uros, joka antaa ilmavan vaikutelman.Pään linjat ovat oikein. Oikea purenta. Hienot korvat. Hyvät etukulmaukset. Rintakehä vielä kevyt. Riittävä luusto. Arvostelu johtuu hiukan avoimista takakulmauksista. Takakulmauksista johtuen hiukan takakorkea. Liikkuu oikealla asenteella, mutta etuosa laskee liikkeessä. Oikeanlainen turkki.

Luonteesta tässä ei valitettavasti ole mitään mainintaa, mutta samaan aikaan kehässä olleeseen urokseen ero on valtava. Siinä kun edellinen perro suorastaan väisti ja pakeni tuomaria niin Vekku suorastaan pyrki tuomarin luo ja syliin asti.



Lisäys 14.8
Kamerasta löytyi pari kuvaa harjoittelusta tyhjässä kehässä. Olisi Vekku voinut tuomarin edessäkin alla olevien kuvien tapaan seisoa.

Synttärisankari

Vekku 1. v

Juhannus 2011

Oltiin juhannuksena serkun luona kyläilemässä. Heillä on kaksi saksanpaimenkoira narttua. Seri on vanhempi ja Karkki on muutaman kuukauden Vekkua vanhempi. Leikit tuntuivat sujuvan kohtuullisen hyvin yhteen vaikka Seri alkuun ei oikein antanut nuorempien riehua.

Ensin päästettiin Vekku ja Seri leikkimään kahdestaan ja Serikin innostui juoksemaan Vekun kanssa.



Sitten päästettiin myös Karkki mukaan tarhasta.



Juhannuksen seutuun tein myös kolme jälkeä Vekulle. Perjantaina tein ihan nysän, mutta lauantaina tein sitten vähän pidemmän jäljen ja kuvasin ajon videolle.



Sunnuntaina kokeilin että kuinka Vekku osaisi jäljestää soratiellä. Se meni vallan mainiosti ensihämmennyksen jälkeen.



Jäljellä palkkaus tuottaa edelleen ongelmia. Lauantain jäljessä Vekku ei suostunut syömään vaikka ei ollut saanut aamuruokaa lainkaan. Videostakin näkee että haistaa että ruoka on siinä, mutta olisi innokas jatkamaan jäljestystä. Sunnuntain sorajäljellä kokeilin leikittää narupallolla. Vekku säntäsikin ekan kerran perään, mutta sitten kun päästin irti niin paineli samantien ilmavainulla minun poistumisjäljelle metsän puolelle ja jäljesti sitä ihan tohkeissaan. Vaikka tuo oli harmittavaa niin oli siinä muutama positiivinen asia. Vekku malttoi mennä jäljellä rauhallisella vauhdilla vaikka oli irti ja paluujäljellä oli muutama ojan ylitys ja niistä Vekku selvisi tosi hienosti. Kävi ensin etsimässä pari metriä hyppypaikasta molempiin suuntiin ja kun ei jälkeä löytynyt niin hyppäsi ojan yli suoraan jäljelle :-)

Pikaloma

Käväistiin mökillä nukkumassa yönseutu, kun haettiin hiukan kiviä Japanilaiseen puutarhaan. Tällä kertaa sattui kameraankin tallentumaan muutama muisto.

Vekun lähes entinen lempilelu saa kyytiä

Vauhtia riittää

Jos vain nuo saisi suuhunsa (koskelopoikue)

 Järvellä kulkevaa liikennettä on mukava seurailla. Asento on ainakin valpas. 

Kurotus, jottei vain joutuisi uimaan

Palautus

Et kait sä jätä?

Hyppäiskö vai eikö hyppäis. Ei hyppäis

Vekku osaa kyllä uida, mutta jostain syystä omatoimisesti ei vielä kauheasti läträä. Juoksee kyllä rantavedessä ja käy ihan sillä uintiin lähden rajalla kääntymässä, mutta uimaan ei mennä. Eiköhän tämä sitkeällä kepin rantavedestä noutamisella saada muuttumaan. 

Lauantaina tehtiin jälki paahtavan kuumaan aurinkoon perjantaina ajetulle nurmikentällä. Jälki oli noin tunnin vanha ja liian vaikea Vekulle. Tässäkin oli kulma, kuten siinä jonka tein helatorstaina. Kulma meni hienosti, mutta suorilla Vekku tahtoi eksyä jäljeltä. Erityisesti vanhat renkaan jäljet kiinostivat. Teenköhän minä liian lyhyitä jälkiä, kun Vekku ei meinaa malttaa jäädä palkalle (maksalaatikkoa) vaan alkaa etsimään jälkeä laajoissa kaarissa. Vai liekkö palkka liian pieni verrattuna nenävaihteeseen.

Sunnuntai-aamuna tein ensimmäisen verijäljen. Jälki oli 2.5 tuntia vanha, vajaa 200 metriä pitkä ja sisälsi yhden makuuksen. Se meni tosi hienosti. Vekku tajusi homman juonen heti kun lähdettiin liikkeelle. Kävi kyllä alusta lähtien hiukan kierroksilla, kun nosti menojälkeni ja ajoi ensin niitä. Odotin alussa sen aikaa että Vekku rauhoittui ja sitten osoitin verijäljen alun. Koira lähti seuraamaan jälkeä tosi tarkasti maavainulla ja kohtuullisella nopeudella. Haisteli makuuksen tarkasti, vaikkakaan ei tykännyt makuukselle tulleista muurahaisista. Makuukselta lähdettiin 90 astetta tuulen suuntaan, mutta kun sieltä ei maasta mitään löytynytkään Vekku kaarsi pienellä säteellä takaisin oikealle jäljelle. Makuuksen jälkeen maasto vaikeutui ja yhden tiheän puskan Vekku päättikin kiertää vaikka jälki meni suoraan sen läpi. Oli siis kokoajan menossa jälkeä pitkin. Kaadolla odotti sitten yksi lempileluista eli pallo, mutta se ei tällä kertaa kiinnostanutkaan lainkaan vaan Vekku olisi halunnut jatkaa jäljestämistä ja vaihtoikin sujuvasti minun poistuma jälkiini. Tästä viisastuneena annankin jäljen vanhentua seuraavan kerran reilusti pidempään.

On se mahtava koira!

Luoksetuloa ja ohituksia

Tänään luettuani Hiisin-blogia satuin menemään Veli-Matti Ahosen pennun luoksetuloa koskevaan artikkeliin ja tänään iltalenkillä kokeilinkin kyseisiä ohjeita. Alkutuntuma on että Vekku hakee enemmän kontaktia, kun tekeekin tuon kutsun silloin kun koira hakee kontaktia. Vekku pysyi myös jonkin verran lähempänä, joskin makupaloina olleilla maksan paloilla saattoi myös olla osuutta asiaan.

Edellisessä kirjoituksessa mainittu hihnassa kulkeminen vieressä ja haistelu jatkuu edelleen, mutta olen joutunut hiukan miettimään tuota haistelua uusiksi. Taisin mainita että hyvin menneen ohituksen jälkeen päästän Vekun haistelemaan ohi menneen koiran jälkiä. Tämä nostaa tällä hetkellä sen verran kierroksia ja sitä kautta vetämistä ja levottomuutta että jouduin jättämään tuon tavan. Vekkuhan on siis ihan hulluna tuohon jäljestämiseen. Ilmeisesti palkkautuu tuosta hommasta niin paljon että sitä on pakko rajoittaa ainakin ohitustilanteissa. Vekkuhan on sen verran sosiaalinen että kaikkia koiria pitäisi päästä tervehtimään ja jos ei pääse niin siitä syntyy turhautumista purkautuu nykimisenä ja ärinänä. Näitä pitäisi päästä harjoittelemaan jonkun kanssa!

Hihnassa kävelyä 2

Vekun hihnassa kävely on ollut viimeaikoina melkoista hajujen perässä kaahaamista. Pääsääntöisesti hihna on pysynyt löysällä, mutta välillä on tullut sellaisia äkkinykäyksiä, kun on löytynyt tosi kiinnostava haju. Sitten satuin löytämään kikopupin videot ja sieltä seuraavan.

Tätä harjoitellaan aamu- ja iltalenkillä siten että ensin käskytän viereen (viereen) ja sitten palkaksi saa mennä haistelemaan (haistele) ja käytös on muuttunut hyvään suuntaan.

Tottelevaisuuskoulutus

Kontakti ovella
Alkuun harjoiteltiin ovesta kulkemista siten että koira pitää kontaktia yllä. Tämä meni kohtuu hyvin vaikka paikalla oli uusi uroskoira.

Luoksepäästävyys

Luoksepäästävyyttä harjoiteltiin siten että kouluttaja kävi katsomassa hampaat. Tässä ei mitään ongelmia Vekku malttoi pysyä paikallaan.

Maassaolo häiriössä 1

Seuraavaksi lisättiin maassaoloon hiukan haastetta siten, että koiran ollessa maassa kouluttuja kulki ohjaajan ja koiran välistä. Ei mitään ongelmaa. Vekun pää kääntyy vielä kouluttajan perään, mutta toistoilla asia korjaantuu.

Seuraaminen ilman ohjausta

Harjoiteltiin perusasennosta seuraamista. Liike lähtee siten että koira otetaan perusasentoon seinän ja ohjaajan väliin. Kun koira ottaa katsekontaktia niin annetaan seuraamiskäsky (seuraa) ja lähdetään liikkeelle.Vaatimuksena on että koiran täytyy ylläpitää katsekontaktia yhden askeleen verran. Katsekontaktin ei tarvitse tässä vielä olla täydellinen riittää kunhan koira ei ala katsomaan maata. Jos koira katsoo maahan niin homma keskeytetään ja tehdään uudestaan. Kotiläksy.

Istuminen häiriössä

Istumiseen lisättiin haastetta siten että kouluttaja kulki koiran ja ohjaajan välistä. Ei mitään ongelmaa.

Maassaolo häiriössä 2

Maassaoloon lisättiin vielä häiriöitä. Kouluttaja kulki koiran takaa, edestä ja pujotteli koirien välissä. Näissä Vekku pysyi hienosti maassa. Sitten ohjaaja aiheutti häiriötä kiertämällä koiran ja kun tämä sujui niin sitten piti kokeilla vielä koiran yli kulkemista. Tässä pari ekaa kertaa meni ihan hyvi, mutta sitten Vekku alkoi väistämään. Lopuksi menin vielä pelkän hännän yli, joka onnistui hienosti.

Seuraaminen kulmilla

Seuraamista harjoiteltiin myös siten että koiraa ohjattiin ja kuljetiin 5-6 askelta sitten tehtiin 90 asteen kulma oikealle, jonka jälkeen taas 5-6 askelta ja sama vasemmalle. Näissä ei ole mitään ongelmaa.

Seisominen liikkeestä

Sitten harjoiteltiin seisomaan pysähtymistä liikkeestä. Tässä päänvaivaa ohjaajalla aiheutti käsky, kun en ollut varma käytetystä. Valitsin käskyn seiso, koska siihen Vekku tuntui reagoivan jossain määrin. Alkuun homma meni ihan ok, mutta sitten Vekku alkoi tarjoamaan aina istumista. Otin naksun esiin ja jatkoin sitkeästi niin kauan että sain sieltä yhden seisomaan pysähtymisen, merkkasin sen naksulla ja sain pari onnistunutta toistoa lisää. Tähän pikku huomautus. Aloittelijoiden ei kannata harjoitella saman päivän aikana kuin yhtä liikettä. Siis seisominen, maahanmeno tai istuminen liikkeestä.

Sivulle tulo

Lopuksi kouluttaja katsoi sivulle tuloja samaan aikaan kun sisällä treenasi yksi koirakko hyppyä. Vekulta oli tässä jo puhti poissa ja hommasta ei meinannut tulla mitään. Kouluttajan kanssa vähän pohdittiin sitä että Vekku osaa sivulle tulon, mutta ei taida oikein ymmärtää sanallista käskyä. Tähän voisi koettaa sellaista että antaisi ensin käskyn ja sitten kun koira on paikallaan niin sitten käsky uudestaan ja naksautus samaan aikaan.

Hyppy

Hypyissä ei ollut ongelmaa. Vaikka Vekulta tuntui olevan sivulle tulossa puhti poissa niin hypyt nostivat sen vireen taas ylös.

N:s oppitunti

Kontakti
Aluksi harjoiteltiin kontaktia sisällä. Olin varannut naksut mukaan, kun koen että se auttaa erityisesti minua itseäni keskittymään koulutukseen. Eikä Vekkukaan tunnu asiaa pahakseen pistävän. Heti sisälle mennessä Vekku koitti että saako täällä porsastella, mutta kun estin päälle hyppimisen polven nostolla niin koirahan kävi istumaan ja katsoi että "mitä häh" palkkasin heti kontaktista ja tämän jälkeen Vekku alkoi tarjoamaan kontaksi suht koht tiheään.

Luoksepäästävyys asfaltilla

Sitten siirryttiinkin ulos harjoittelemaan.  Ensimmäisenä otettiin koira sivulle perusasentoon ja kouluttaja tuli jokaista koiraa kohti. Vekku tietysti halusi päästä tapaamaan tuollaista kohti tulevaa ihmistä, joten kouluttaja lähtikin takaisin ja Vekku uudelleen perusasentoon. Toisella kerralla kouluttuja pääsikin käymään luona.

Makuu asfaltilla

Sitten koirat komennettiin maahan ja ne piti jättää siihen. Tässäkin Vekku "karkasi" ekalla yrityksellä, mutta toisella sitten onnistui.

Luoksepäästävyys soralla

Siirryttiin vähän matkaa soralla ja taas perusasentoon ja siinä odottelua. Tästä ei tullut kertakaikkiaan mitään, syykin selvisi kun annoin Vekulle hengähdystauon. Sillä oli kakkahätä. Tarpeitten teon jälkeen homma onnistuikin ekalla yrityksellä.

Makuu soralla

Makuu toistettiin soralla onnistuneesti. Itse en käy kuin parin metrin päässä, joka minusta riittää tässä vaiheessa. 

Luoksepäästävyys nurmella

Siirryttiin nurmelle ja tässä Vekku oli jyvällä koko ajan ja homma onnistui. Sen jälkeen alkoivat ongelmat. Vekku turhautui kun ei päässyt leikkimään muiden koirien kanssa ja alkoi hyppimään päin ja sotki itsensä hihnaan. Pelkkä polven kohotus ei tällä kertaa ratkaissutkaan mitään vaan hihna alkoi kiertymään etujalan ympärille. Tällöin komensin tiukasti "maahan" ja Vekkuhan meni maahan samantien palkkasin heti ruhtinaallisesti ja vapautin samantien selvitin hihnan ja turhautuminen oli ohi.

Makuu liikkeestä

Sitten oli kerran ensimmäine uusi asia. Tarkoitus oli saada koira menemään maahan ja jatkamaan liikettä. No mehän emme ole lähelläkään tätä vielä joten helpotettiin vähän kun kouluttajakin antoi siihen luvan. Eli peruutin kävelemällä koiran edessä ja komensin maahan. Aluksi huomasin tekeväni pari virhettä komento oli liian hento ja olimme liian lähellä nurmikkoa ja muita koiria. Jälleen kerran seurauksena oli turhautuminen ja tällä kertaa Vekku hyppi selkään. Tällä kertaa jätin käytöksen huomioimatta kokonaan ja odotin että laskeutuu neljälle tassulle ja sitten lähdettiin uudestaan liikkeelle. Kasailin itseni ja kamat kunnolla ja taas homma alkoi toimimaan. Ensin mentiin takaperin ja pienellä käsiohjauksella sain Vekun maahan *naks*. Toisella kerralla ei tarvinnut enää edes käsiohjausta. Tein tätä viisi kertaa ja sitten päätin nostaa tavoitetta. Otin koiran viereen ja alettiiin menemään eteenpäin. Aluksi komensin liian hiljaa, mutta kun tein vähän tiukemman käskyn niin homma alkoi toimimaan tätä tehtiin joku 5-6 kertaa. Sitten kouluttaja tuli katsomaan meitä, mutta Vekulta oli jo mennyt kärsivällisyys.  

Paikalla kääntyminen

Tässä välissä oli tauko ja sen jälkeen aloimme opettelemaan toista uutta asiaa. Ensin harjoittelimme siis käännöksiä paikalla. Ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Tämä siis on tarkoitus tehdä niin että koira otetaan perusasentoon, josta sitten annetaan komento sivu uudelleen ja samaan aikaan siirrytään 90 astetta oikealle tai vasemmalle. Ensin harjoiteltiin oikealle helpompaan suuntaan. Tässä liikkeessä koirakin suurempi jäsen oli enemmän hakoteillä. En nimittäin meinannut tajuta sanoa komentoa oikeaan aikaan. No onneksi Vekku tajusi jutun juonen nopeasti. Vasemmalle käännyttäessä minäkin olin sitten paremmin kartalla ja Vekku sai kehuja siitä kuinka hyvin se liikuttaa takajalkojaan (onhan niitä pesuvadin kanssa jo harjoiteltu). 

Istuminen paikalla minuutin ajan

Vekku istui koko minuutin. Palkkasin varmaan 5 sekunnin välein ja joka ainoasta päänkääntämisesetä takaisin. 

Kevättouhuja

Olen kaikkiruokainen ja erityisesti tällainen ruoho on herkkuani.

Vihdoinkin on tassun alla pitävää maata ja pystyy vetämään oikein kunnolla.

Kauanko tässä pitää oikein olla paikallaan eikö jo saisi mennä.

Toinen oppitunti: vanhan hiomista ja uusia esteitä!

Vauhdista viisastuneena päätimme uuvuttaa Vekusta isoimmat hyöryergiat pois riehumalla ennen oppituntia. :) Makupalat vaihtuivat helpommin hallittaviin makkaranpaloihin lentävän juustosilpun sijaan. ;D Menimme myös hyvissä ajoin paikalle niin, että Vekku ehti nuuskia koulukaverit jo pihalla. Näillä valmisteluilla tunti sujuikin sitten mainiosti.

Harjoittelimme sivulletuloa siitä mihin on aiemmin jääty, sekä maahan menoa sivulla. Istuminen sujui ok silloin, kun korvat toimivat, mutta kovasti on alkanut nenä viemään poikaa! Maahanmenon kanssa meillä kävi puolestaan niin, että Vekku keksi alkaa kiertää lonkkansa sivulle maahanmennessä, joten muiden jatkaessa käsiohjauksen häivyttämistä meillä ohjelmassa olikin asennon korjausta.

Lopputunnista käveltiin ensimmäistä kertaa esteen yli. Vau! Se oli mukavaa! Vekulla meni niin mainiosti, että saatiin siihen toinen 10 cm lauta päälle ja opettaja hihnan päässä, emäntä esteen toisella puolella, Vekku hyppäsi kutsusta esteen yli emännän luo. Tämä meiltä sujuu, olipa mukava tunti!

Kotiläksyksi saatiin istumisen ja maahanmenon harjoittelua. Lisäksi piti etsiä alusta makupaloille estehyppyjen palkitsemista varten. Sen merkitystä harjoiteltiin ahkerasti kotona ja Vekku oivalsi, mistä on kyse. Innolla odotan uusia oppimsitehtäviä!

Pohjatyökurssin ensimmäinen oppitunti!

Eilen koitti se armoitettu päivä, kun Vekku, 9 kk palaisi takaisin koirakouluun. Uusi ryhmä, toinen vetäjä ja paaaljon unohdettuja asioita. Emäntä on tainnut hihnakävelyn ja metsäretkeilyn ohella unohtaa harjoittaa tuttuja juttuja ja korvannut ne jokailtaisella sylikiehnäyksellä. Ei ehkä voittajan valinta, sen sain todeta kurssin alkajaisiksi...

Saavumme kurssille muutaman minuutin myöhässä ja kerkesimme juuri esittelykierrokselle. Ja siitä ne kierrokset sitten vaan lisääntyivät... Koiralan poika pyöri väkkäränä, järsi hihnaa ja emännän hihoja, hyppimistäkin oli muttei onneksi niin pahana kuin aiemmin. Korvat ja keskittymiskyky jäivät kotiin, mutta jotain jätettiin treenipaikalle. Nimittäin merkki hallin pylvääseen. Kiva.

Kontakti oli jokseenkin hukassa ja Vekku olisi halunnut vaan tehdä tuttavuutta muiden koirien kanssa. Kun ei päässyt, piti energiaa purkaa emännän myöhnäykseen. No, kotona on otettava kiinni härää sarvista ja palautettava mieleen kaikki aiemmin hienosti osatut asiat.

Uutena asiana opettelimme sivulta istuma-asennosta maahanmenoa. Toiset jatkoivat siitä paikallaoloakin, mutta meillä on asento ja keskittymiskyky hakusessa. Juustomakupalat olivat liian pientä silppua, joten palkitseminen meni silppujen nyrkistä lipomiseksi niin että juustoja oli lopulta sekä metrin verran jokapuolella ympärillämme, että koiraoppilaan parrassa. Varsin surkuhupaisa oppitunti! Jatkossa täytyy ottaa toisenlaisia nameja ja palkata maahanmenosta etutassujen väliin, jotta makuuasento ei väänny mutkalle. Lisäksi pitää harjoitella paikallaoloa. Tavoittena on, että ihminen saapoistua paikalta vaikka pomppien päällään.

Vihjeitä otetaan kiitollisena vastaan!

Hurjastelua huhtikuussa

Parin kuukauden treenitauko on vierähtänyt lumien sulamista odotellessa. Koska ne lumet lähtee ja tulee ihanat kurakelit?? No nyt! Olemme käyneet suht ahkerasti koirapuistossa, joten toisia koiria on tapailtu ja metsässäkin on viiletetty vapaana lähes päivittäin. Turkkiin kertyy mittava kokoelma havunoksia ja neulasia, joten turkin alasajo on nyt enemmän kuin ajankohtainen.

Hihnakäyttäytyminen sujuu, mutta ei itsestään. Kunhan heti kotoa lähtiessä on tarpeeksi jämäkkä, homma toimii. Vetämistä ei ole oikeastaan lainkaan, mutta on se vaikeaa Vekulle pysyä kävelyttäjän "takana". Omat haasteensa on myös niissä tilanteissa, kun koko perhe ulkoilee yhdessä.... paimenvietti (?) vaivaa ja kierrokset nousee ja sinkoilu alkaa.

Napuriimme on muuttanut komea Tanskandoggityttö. Vekku kutsuu tyttöä kovasti leikkimään, mutta pitää kuitenkin varovaista välimatkaa. Aiempaa kokemusta on koirapuiston dogeista, mutta kokoero on sen verran suuri ettei siitä oikein painia synny... muiden koirien kanssa Vekku on tullut mainiosti toimeen ja on koirapuistossa aina intoa täynnä menossa mukana.

Piiloleikki metsässä

Läheisestä metsästä löytyy oiva mäkimaasto piiloleikkiä varten. Emme ole aiemmin juuri piilosta leikkineet, mutta nyt oli mahdollisuus siihen. Aika helppoja tehtäviä tehtiin innokkaalle Vekku-pojalle.

Ensin mentiin piiloon siten, että Vekku näkee piiloutujan. Muutaman kerran jälkeen vaikeutettiin niin, ettei Vekku nähnyt, minne piiloutuja meni. Sekä "äiti" että "isi" löytyivät puun tai kiven takaa. Kun välimatka kasvoi, Vekku pysähtyi aina viimemetreillä hämmentyneenä ihmettelemään, mutta jatkoi aina matkaa ja löysi perille. Olisko sitten ilmavainulla mennyt, vai kuuliko piiloilijan.
Yllä Vekku on löytänyt piilottelijan ja saa palkkansa.

Maavainulla mennään usein pitkiäkin matkoja. Tätä ollaan käytetty onnistuneen ohituksen jälkeen palkkana ja se tuntuu olevan todella palkitsevaa. Kovasti jo odotellaan kesää, jotta päästään kokeilemaan jälkeä.


Ylläolevassa kuvassa Vekku odottaa ohjeita että kumpaan suuntaa tästä risteykestä lähdetään. Meistä tämä on hyvä piirre, jonka eteen on kyllä tehty töitäkin :-) Toinen asia mitä ollaan tahkottu on se että kun tullaan polulta tielle tai avoimemmalle alueelle niin siihen pysähdytään odottamaan ohjeita. Jälkimmäisessä on vielä hiomista.

Talvisia kuvia Kittilästä

Naarasteeri nousu edestämme lentoon kiepistä.



Tästä meni hetki sitten poro...


Kemissä merellä...

Pentukurssin tasotesti

Pentukurssi on nyt käyty. :)Saimme viimeisellä kerralla näyttää osaamisemme ja vastapalkkioksi kymmenkohtaisen a,b,c,d asteikolla tehdyn arvioinnin kera kommenttien. Arvioinnissa a vastaa sitä, että koira osaa homman, d sitä, että ei osaa. Olemme juuri alkaneet opetella käskystä seisomista, joten se pisti Vekun pään vähän pyörälle: aikaisemmin istuminen onnistui loistavasti. Ohimenevä vaihe siis! ;)



Ohjaaja kehui Vekun luonnetta. Vaikka Vekku välillä haastaa, se on perroksi todella sosiaalinen, mikä on kouluttajan mielestä todella paljon parempi asia koulutuksen kannalta kuin arkuus. Moneen kertaan saimme kehuja siitä että Vekulla on hyvä luonne ja että toimimme hyvin yhteen. Oma kommentti on, että silloin kun onnistumme, olemme loistavia, mutta silloin kun kummallakin on ajatukset vähän löyhällä, ei mene ihan niin hyvin... ;). Tyytyväisiä olemme, ja kouluttautuminen jatkuu huhtikuussa pohjatyökurssilla!

Hui kauhistus

Nyt ne möröt ovat saapuneet. Tässäpä listaa pelottavimmista asioista joita pitää haukkua lumiukko, lunta kolaavat ihmiset, muovipussit (paitsi jos niissä on ruokaa). Näille kaikille pitää haukahtaa muutaman kerran. Lisäksi nykyään unessa juostaan ja muristaan sekä äännellään huomattavasti enemmän kuin ennen. Yleisesti ottaen ympäristöön reagoidaan herkemmin kuin ennen.

Uutta vuotta otettiin vastaan maaseudun "rauhassa". Olimme kylässä vierailulla ja Vekku sai sinne mennessä melkoisen annoksen pauketta heti kättelyssä. Kävi nimittäin niin että päästin Vekun autosta vapaaksi, kun tiesin kyläpaikan koirien olevan tarhassa. Sitä mahdollisuutta en muistanutkaan ottaa huomioon että pojilla on papatteja ja tietysti kävi niin että he laittoivat täyden maton paukkumaan juuri kun Vekku oli päässyt 10 m päähän. Koira tietysti juoksi heti jalkoihin. Onneksi tuosta ei sen suurempaa traumaa tunne jääneen, koska olimme käyneet jo aiemmin hiukan tutustumassa haulikon paukkeeseen. Raketit katsottiin ulkona namien kanssa ja aamulla tehtiin vielä lenkki papattien paukkeessa.

Joululomalla kävimme myös reissusta pohjoisessa ja isi Miro katsomassa, mutta niistä kirjoitellaan sitten kun kuvat saadaan siirrettyä kamerasta.