Kahden viikon tauon jälkeen pääsimme toiselle pentukoulutunnille. Jatkoimme katsekontaktin harjoittelua. Vekku tajusi kyllä jutun, mutta silmät liikkuivat katsekontaktin ja lihapullan väliä kuin pikakelatussa tennisottelussa. Yritä siinä sitten pidentää katsekontaktia kahteen sekunttiin ennen palkkiota, kun tulos on katse-lihapulla-katse-lihapulla-katse-lihapulla. No, tätä treenattava kotona ja kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. ennen ruokakupin saamista, ennen ulosmenoa, koiran pitää pyytää lupa katsekontaktilla.
Uutena asiana opetelimme maahanmenoa suorilta jaloilta, ei siis istumisen kautta. Vekku on oppinut maahanmenon siten, että laitan namin nyrkissä maahan ja avaan nyrkin, kun koira on maassa, jolloin koira saa palkan. Nyt lähdin purkamaan omaa kyykkyasentoa, eli kumarrun, vien nyrkin lähelle maata, osoitan maahan ja sanon "maahan". Vekku tajusi. Heti. Istuminen on niin peruskauraa, että muutaman kerran meni istumisen kautta, mutta monesti myös seisoma-asennosta suoraan maahan. Itselleni -jälleen kerran- hankalin asia on muistaa sanoa myös "vapaa" eli vapauttaa makuuasennosta ennenkuin koira karkaa, joten lihapullia kai emännällekin pitäs tarjota oikeasta suorituksesta, kun ei meinaa muistaa.
Myös luoksetuloharjoitus (ks. pentukoulu1) menee muuten hyvin, mutta itse tahdon aina kumartua eteenpäin kutsuessani koiraa. Seiväs siis selkään ja ryhti kuntoon, eikä käsilläkään tarvite tehdä mitään ylimääräisiä viuhtomisia.
Loppurentoutus eli koira kyljellään maassa istuvan omistajan jalkojen välissä sujui jo hyvin ja ilman rimpuiluja, sitä on kyllä isäntä harjoitellutkin korvia hoitaessaan.
Niin sehomma sujuu. :)
lauantai 27. marraskuuta 2010
maanantai 22. marraskuuta 2010
Hihnassa kävelyä
Viereen, istu, mennään, viereen, istu, mennään, viereen, istu, vapaa jne. Tällä mennään nyt ulkona ja heti huomaa että kiskominen ja riekkuminen vähenee jatkuvasti. Tämä ei tarkoita että sitä kovinkaan paljoa olisi aiemminkaan ollut. Meidän lähistöllä tuntuu olevan sen verran koiria (lue omistajia), joilla tuo hihnassa kulkeminen on hyvin vaikeaa, että olen päättänyt itse opetella homman perusteellisesti.
Vapaana ollessa sitten voidaan leikkiä tai juosta ihan vapaasti.
Vekku on nyt alkanut kanniskelemaan tavaroita suussa. Erityisesti risuja otetaan mukaan ja niillä myös leikitään kovasti. Noutojen suhteen pidinkin treenauksessa taukoa, jotta keksin uuden tavan toimia ja nyt tuntuu yksi löytyneen. Meillä on leikki nimeltään vaihdetaan lelu. Olen tätä varten ottanut kaksi miuluisinta lelua pois jatkuvasta leikistä ja näillä leikitään vain tätä yhtä leikkiä. Leikki menee suurin piirtein näin. Minä otan toisen lelun ja tutkin sitä hyvin tarkasti ja leikin itse. Sitten istutan Vekun ja heitän lelun ja pidättelen koiraa paikallaan. Vapaa komennolla Vekku saa lähteä lelun luokse. Tässä vaiheessa otan kiinnostavamman lelun itselleni ja kas kummaa koirahan palaa lelu suussaan minun luokseni ja tiputtaa saman tien lelun suustaan. Yritän liittää käskyn kiitos juuri siihen hetkeen kun lelu tipahtaa. Samalla heitän toisen lelun palkaksi. Tuntuu toimivan kohtuu hyvin. Parannusehdotuksia voi toki antaa.
Ai niin Vekku on muuten ruvennut nostamaan koipeaan isojen koirien tapaan n. kerran päivässä. Onko veljillä jo samaa ilmiötä havaittavissa?
Vapaana ollessa sitten voidaan leikkiä tai juosta ihan vapaasti.
Vekku on nyt alkanut kanniskelemaan tavaroita suussa. Erityisesti risuja otetaan mukaan ja niillä myös leikitään kovasti. Noutojen suhteen pidinkin treenauksessa taukoa, jotta keksin uuden tavan toimia ja nyt tuntuu yksi löytyneen. Meillä on leikki nimeltään vaihdetaan lelu. Olen tätä varten ottanut kaksi miuluisinta lelua pois jatkuvasta leikistä ja näillä leikitään vain tätä yhtä leikkiä. Leikki menee suurin piirtein näin. Minä otan toisen lelun ja tutkin sitä hyvin tarkasti ja leikin itse. Sitten istutan Vekun ja heitän lelun ja pidättelen koiraa paikallaan. Vapaa komennolla Vekku saa lähteä lelun luokse. Tässä vaiheessa otan kiinnostavamman lelun itselleni ja kas kummaa koirahan palaa lelu suussaan minun luokseni ja tiputtaa saman tien lelun suustaan. Yritän liittää käskyn kiitos juuri siihen hetkeen kun lelu tipahtaa. Samalla heitän toisen lelun palkaksi. Tuntuu toimivan kohtuu hyvin. Parannusehdotuksia voi toki antaa.
Ai niin Vekku on muuten ruvennut nostamaan koipeaan isojen koirien tapaan n. kerran päivässä. Onko veljillä jo samaa ilmiötä havaittavissa?
maanantai 15. marraskuuta 2010
Edistysaskeleita
Vekku alkaa oppimaan että tuossa kohdassa kulkee raja jonka yli ei saa tulla keittiöön. Olisi varmaan oppinut helpommin jos oltaisiin alusta lähtien tajuttu asiaa opettaa, mutta kun tajusimme vasta myöhemmin että meidän kompaktiin keittiöön ei mahdu kolmea ihmistä ja koiraa hääräämään yhtäaikaa.
Käskyjäkin on treenattu ja kasaan nyt tähän listan:
- Istu
- Maahan
- Paikka
- Seis
- Seuraa
- Katso
- Sieni
- Tassu
Lisäksi nyt on opeteltu myös rauhoittumista ja kyljellään makuuta, koska Vekulle pitää antaa tippoja korvatulehduksen takia. Samalla olen itsekin oppinut paremmin korvien nyppimistä, jota teen samassa yhteydessä. Kynsien leikkuukin sujuu samassa asennossa tosi hyvin.
torstai 11. marraskuuta 2010
Sienen etsintää
Löydettiin pari viikkoa sitten suppilovahveroita metsäretkellä. Sienistä innostuneina päätimme opettaa Vekulle hajuerotttelua. Tässä kasattuna hiukan edistymistä.
5.11.2010. Otettiin käyttöön purkki, jossa oli sienen paloja. Opetettiin naksuttimen avulla että tätä purkkia kannattaa haistella.
6.11.2010 Purkin haistelu meni jo sen verran rutiinilla että lisättiin tyhjä purkki rinnalle.
7.11.2010 Tässä vaiheessa Vekku alkoi hakeutumaan jo oikealla purkille. Kun olisi pitänyt alkaa opettelemaan ilmaisumerkkiä niin siinä tulikin stoppi. Emme halunneet käyttää maahan menoa saatikka sitten istumista. Päätimme opettaa tätä varten tassu-komennon.
8-10.11.2010 Tassu-komennon opettelua. Komento on tassu, mutta liike on lähinnä viuhtomista.
11.11.2010 Otettiin taas purkit esiin. Tällä kertaa sienet olivat pakastettuja, joten niissä on jopa riittävä tuoksu. Testattu on :-). Homma meni suorastaan putkeen. Ensin vahvistettiin yksi sessio "tassua" ja sitten laitettiin purkit maahan. Vekkuhan muisti tuon homman heti ja meni samantien haistelemaan purkkeja. Silloin lisättiin mukaan "tassu"-komento oikean purkin luona. Seitsämännen kerran kohdalla ei ehditti sanoa komentoa kun Vekku jo huitoi merkkiä :-) Alla olevassa kuvassa jalka on juuri nousemassa.
5.11.2010. Otettiin käyttöön purkki, jossa oli sienen paloja. Opetettiin naksuttimen avulla että tätä purkkia kannattaa haistella.
6.11.2010 Purkin haistelu meni jo sen verran rutiinilla että lisättiin tyhjä purkki rinnalle.
7.11.2010 Tässä vaiheessa Vekku alkoi hakeutumaan jo oikealla purkille. Kun olisi pitänyt alkaa opettelemaan ilmaisumerkkiä niin siinä tulikin stoppi. Emme halunneet käyttää maahan menoa saatikka sitten istumista. Päätimme opettaa tätä varten tassu-komennon.
8-10.11.2010 Tassu-komennon opettelua. Komento on tassu, mutta liike on lähinnä viuhtomista.
11.11.2010 Otettiin taas purkit esiin. Tällä kertaa sienet olivat pakastettuja, joten niissä on jopa riittävä tuoksu. Testattu on :-). Homma meni suorastaan putkeen. Ensin vahvistettiin yksi sessio "tassua" ja sitten laitettiin purkit maahan. Vekkuhan muisti tuon homman heti ja meni samantien haistelemaan purkkeja. Silloin lisättiin mukaan "tassu"-komento oikean purkin luona. Seitsämännen kerran kohdalla ei ehditti sanoa komentoa kun Vekku jo huitoi merkkiä :-) Alla olevassa kuvassa jalka on juuri nousemassa.
perjantai 5. marraskuuta 2010
Pentukoulu 1
Kuulin eilen, että yhtälailla kuin tarinan Simsonin voimat katoavat hiuksien leikkuun myötä, voi joiltakin perroilta äly kadota ainakin väliaikiaisesti karvan leikkuun yhteydessä. ;) Meille kävi kuitenkin niin sopivasti, että saimme kuin tilauksesta peruutuspaikan pentukouluun ja heti trimmauspäivän iltana suuntasimme hallille ehkäisemään tätä orastavaa hassuuntumista. Voi tytöt ja pojat, Vekku pääsi lihapullakouluun!
Vekku on tosi avoin muita ihmisiä ja koiria kohtaan eikä meillä ole millään muotoa ollut hankaluuksia asian kanssa. Ohjaajaakiin tervehdittiin iloisesti. Mutta sitten se ohjaaja teki sen tempun, koski Vekun kaulapantaan: Auuuuuuuuuuuuuuuuuuuuhhh! Drama King vinkaisee kuin hengenhädässä ja hammastakin tarjotaan. Samaa käytöstä on kyllä silloinkin, kun omat ihmiset yrittävät taluttaa kaulapannasta jonnekin tai edes pitää siitä kiinni vaikkapa hihnan kiinnittämistä varten. Vekku yritti sitten päästä kyykyssä olevan emännän syliin toipumaan tästä "kaltoinkohtelusta". Ajatteli vissiin, että enää ette ainakaan trimmaa...
Koulutus alkoi kontaktiharjoitelulla: Ihmisen tehtävänä oli istua polviensa päällä ja näyttää koiralle, että piilottaa kumpaankin nyrkkiinsä namin ennekuin asettaa nyrkit reisien päälle. Koira yrittää saada namin kuopimalla ja tökkimällä kuonolla, mutta sitä palkitaan avaamalla käsi vasta, kun koira ottaa askeleen taakse tai istuu =lopettaa kuopimisen ja tökkimisen. Tehdään sopivalta tuntuva määrä toistoja, meillä ehkä noin kolme.
Kun koira on oppinut lopettamaan aktiivisen tonkimisen ja rauhoittuu odottamaan, odotusaikaa pitkitetään. Nami annetaan vasta, kun koira odotuksen jälkeen alkaa kyselemään: "No, miksei mitään tapahdu" nostamalla katseensa ja ottamalla katsekontaktin ihmiseen. Palkkio annetaan tällöin katsekontaktista; nopea vilkaisu riittää. Tehdään tarvittava määrä toistoja. En tarkkaan tiedä, mikä määrä olisi hyvä kun Vekku oppii nopeasti.
Kolmannessa vaiheessa katsekontaktin odotetaan kestävän kaksi sekuntia ennenkuin palkitaan, tehdään toistoja, sitten kolmen sekunnin katsekontaktilla sama juttu. jne. En ole varma, montako sekuntia kontaktin tulisi tässä vaiheessa olla ennekuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
Neljännessä vaiheessa ihminen nousee polviseisontaan ja pitää makupaloja nyrkissään niin, että kädet rokkuvat luonnollisesti sivuilla. Palkko annetaan taas katsekontaktista, olisikohan pituus sitten sama kuin mihin edellisessä vaiheessa päästiin?
Viidennessä vaiheessa ihminen nousee seisomaan, muuten samoin kuin neljäs vaihe.
Istumisharjoitukset olivat meille tuttua kauraa, Vekku teki työtä käskettyä vain muutamaa nenän johdattamaa harhapyörähdystä lukuunottamatta, mikä oli kyllä aika hienoa ottaen huomioon että ekaa kertaa oltiin treenaamassa muiden koirien kanssa. Ihminenkin oppi tässä muistuttamaan itseään, että käsky annetaan vain kerran eikä sitä toistella sitten useampaa kertaa vaan mieluiten niin, että vaikka autetaan kuljettamalla namia nenän yli, jotta koira tosiaan istuu ensimmäisellä käskyllä. Toinen tärkeä seikka on muistaa AINA vapauttaa koira istumasta. Sarja on käytännössä nopea: istu-nami-ihminen ottaa askeleen taakse ja sanoo "Vapaa" ennenkuin koira lähtee liikkeelle. Tässä siis muistiharjoitusta nimenomaan allekirjoittaneelle. Istumista harjoiteltiin siten, että käännettiin ennen käskin antamista koiralle kylki sattumanvaraiseen suuntaan, jotta koita oppisi istumaan "mihin tahansa" kohtaan eikä aina esim. ihmisen eteen.
Luoksetuloa harjoiteltiin avustajan kanssa: avustaja otti koiran hihnassa itselleen. Emäntä/isäntä ähti juoksemaan hallin poikki, antoi luoksetuloksäkyn puolivälissä ja jatkoi juoksua samalla kun avustaja juoksutti koiran hihnassa ihmisen (ja namipalan) luokse. Sama toistettiin, lopulta kutsu tehtiin vasta kun oltiin jo melkein hallin päässä.
Loppurentoutus: Ihminen istuu maahan ja houkuttelee/laittaa/kellistää koiran makamaan kyljelleen. Vinkunaa, pyristelyä, uikutusta. Pidetään koiraa aloillaan esim. pitämällä kiinni alemmasta etujalasta, jottei koira saa rintakehää ylös eikä ota jalkoja alleen. Eikä anneta periksi, vaikka tulee uikutusta ja hammasta (nahkahanskoja sopii käyttää tarvittaessa). Ei myöskään silitetä, sillä se tekee rauhattomaksi, pidetään käsiä tms. rauhoittavasti koiran päällä. Kun koira on rauhoittunut ja laskee päänsä alas, saattaa jopa ummistaa silmiään, lasketaan rauhallisen pitkän silityksen kautta koira vapaaksi.
Mitenkä se nyt meni... sata onnistunutta toistoa on suoritus ja sata suoritusta on osaaminen?
Vekku on tosi avoin muita ihmisiä ja koiria kohtaan eikä meillä ole millään muotoa ollut hankaluuksia asian kanssa. Ohjaajaakiin tervehdittiin iloisesti. Mutta sitten se ohjaaja teki sen tempun, koski Vekun kaulapantaan: Auuuuuuuuuuuuuuuuuuuuhhh! Drama King vinkaisee kuin hengenhädässä ja hammastakin tarjotaan. Samaa käytöstä on kyllä silloinkin, kun omat ihmiset yrittävät taluttaa kaulapannasta jonnekin tai edes pitää siitä kiinni vaikkapa hihnan kiinnittämistä varten. Vekku yritti sitten päästä kyykyssä olevan emännän syliin toipumaan tästä "kaltoinkohtelusta". Ajatteli vissiin, että enää ette ainakaan trimmaa...
Koulutus alkoi kontaktiharjoitelulla: Ihmisen tehtävänä oli istua polviensa päällä ja näyttää koiralle, että piilottaa kumpaankin nyrkkiinsä namin ennekuin asettaa nyrkit reisien päälle. Koira yrittää saada namin kuopimalla ja tökkimällä kuonolla, mutta sitä palkitaan avaamalla käsi vasta, kun koira ottaa askeleen taakse tai istuu =lopettaa kuopimisen ja tökkimisen. Tehdään sopivalta tuntuva määrä toistoja, meillä ehkä noin kolme.
Kun koira on oppinut lopettamaan aktiivisen tonkimisen ja rauhoittuu odottamaan, odotusaikaa pitkitetään. Nami annetaan vasta, kun koira odotuksen jälkeen alkaa kyselemään: "No, miksei mitään tapahdu" nostamalla katseensa ja ottamalla katsekontaktin ihmiseen. Palkkio annetaan tällöin katsekontaktista; nopea vilkaisu riittää. Tehdään tarvittava määrä toistoja. En tarkkaan tiedä, mikä määrä olisi hyvä kun Vekku oppii nopeasti.
Kolmannessa vaiheessa katsekontaktin odotetaan kestävän kaksi sekuntia ennenkuin palkitaan, tehdään toistoja, sitten kolmen sekunnin katsekontaktilla sama juttu. jne. En ole varma, montako sekuntia kontaktin tulisi tässä vaiheessa olla ennekuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
Neljännessä vaiheessa ihminen nousee polviseisontaan ja pitää makupaloja nyrkissään niin, että kädet rokkuvat luonnollisesti sivuilla. Palkko annetaan taas katsekontaktista, olisikohan pituus sitten sama kuin mihin edellisessä vaiheessa päästiin?
Viidennessä vaiheessa ihminen nousee seisomaan, muuten samoin kuin neljäs vaihe.
Istumisharjoitukset olivat meille tuttua kauraa, Vekku teki työtä käskettyä vain muutamaa nenän johdattamaa harhapyörähdystä lukuunottamatta, mikä oli kyllä aika hienoa ottaen huomioon että ekaa kertaa oltiin treenaamassa muiden koirien kanssa. Ihminenkin oppi tässä muistuttamaan itseään, että käsky annetaan vain kerran eikä sitä toistella sitten useampaa kertaa vaan mieluiten niin, että vaikka autetaan kuljettamalla namia nenän yli, jotta koira tosiaan istuu ensimmäisellä käskyllä. Toinen tärkeä seikka on muistaa AINA vapauttaa koira istumasta. Sarja on käytännössä nopea: istu-nami-ihminen ottaa askeleen taakse ja sanoo "Vapaa" ennenkuin koira lähtee liikkeelle. Tässä siis muistiharjoitusta nimenomaan allekirjoittaneelle. Istumista harjoiteltiin siten, että käännettiin ennen käskin antamista koiralle kylki sattumanvaraiseen suuntaan, jotta koita oppisi istumaan "mihin tahansa" kohtaan eikä aina esim. ihmisen eteen.
Luoksetuloa harjoiteltiin avustajan kanssa: avustaja otti koiran hihnassa itselleen. Emäntä/isäntä ähti juoksemaan hallin poikki, antoi luoksetuloksäkyn puolivälissä ja jatkoi juoksua samalla kun avustaja juoksutti koiran hihnassa ihmisen (ja namipalan) luokse. Sama toistettiin, lopulta kutsu tehtiin vasta kun oltiin jo melkein hallin päässä.
Loppurentoutus: Ihminen istuu maahan ja houkuttelee/laittaa/kellistää koiran makamaan kyljelleen. Vinkunaa, pyristelyä, uikutusta. Pidetään koiraa aloillaan esim. pitämällä kiinni alemmasta etujalasta, jottei koira saa rintakehää ylös eikä ota jalkoja alleen. Eikä anneta periksi, vaikka tulee uikutusta ja hammasta (nahkahanskoja sopii käyttää tarvittaessa). Ei myöskään silitetä, sillä se tekee rauhattomaksi, pidetään käsiä tms. rauhoittavasti koiran päällä. Kun koira on rauhoittunut ja laskee päänsä alas, saattaa jopa ummistaa silmiään, lasketaan rauhallisen pitkän silityksen kautta koira vapaaksi.
Mitenkä se nyt meni... sata onnistunutta toistoa on suoritus ja sata suoritusta on osaaminen?
torstai 4. marraskuuta 2010
Se on nyt sitten virallista!
Pieni vauva joskus syyskuussa sai tällaista hoitoa.
Nyt täällä asustaa jo iso koiralan poika, nimittäin the kivekset ovat eläinlääkärin toteaman mukaan laskeutuneet. Purenta on kunnossa ja Vekku on tasapainoisesti kasvanut, rokotettu pian 4 kk ikäinen, 10,5 kg painava nuori uros.
Ja ei ne muutokset siihen loppuneet, vaan tänään lähti turkki! Operaatio onnistui yllättävän sopuisasti pienen vikinän säestyksellä. Paljon järkympää on sitten se korvakarvojen nyppiminen... mutta nyt on korvatkin sitten tuuletettavissa.
Karvat kasassa!
Ja sama koira karvatonna tänään.
Nyt täällä asustaa jo iso koiralan poika, nimittäin the kivekset ovat eläinlääkärin toteaman mukaan laskeutuneet. Purenta on kunnossa ja Vekku on tasapainoisesti kasvanut, rokotettu pian 4 kk ikäinen, 10,5 kg painava nuori uros.
Ja ei ne muutokset siihen loppuneet, vaan tänään lähti turkki! Operaatio onnistui yllättävän sopuisasti pienen vikinän säestyksellä. Paljon järkympää on sitten se korvakarvojen nyppiminen... mutta nyt on korvatkin sitten tuuletettavissa.
Karvat kasassa!
Ja sama koira karvatonna tänään.
Kukkulan kuningas
Lokakuun loppupuolella huomasin, että Vekku on saavuttanut uuden "herkkyyskauden" : kiville kiipeäminen on ihanaa! Vekku saa juosta vapaana metsässä ja kimmota kiville. Huudan aina oikeana aikaan: KII-PEE! Kehun kovasti ja kun koira tulee alas, huudan Tule Alas! Tätä leikkiä kestää 10 min ja Vekku on oppinut uuden käskyn. Se kiipeää kivelle, kun käsken ja tulee alas, kun käsken. Tosin läheisestä kerrostalosta kuuluva haukku vie keskittymiskyvyn. Mutta tällaisina hetkinä on ihanaa olla näin fiksun koiran omistaja!
Samana päivänä peuhaamme pihalla. Vekku juoksee putkeen, sen se osaa jo käskystä. Kokeilen Kii-pee! -käskyä muovisen, nurin päin olevan suorakaiteen mallisen pesusoikon päälle. Ensin ei meinaa onnistua kun on niin liukas, mutta palkitsen vasta, kun kaikki tassut on avustetusti nostettu soikon päälle. Kolme kertaa sama juttu. Sitten juoksemme ympäri pihaa. Huomaan korkean sahapukin. Houkuttelen koiran sen ali, huudan samalla "ALI" ja palkitsen toisella puolella. Kolme toistoa. Sitten mennään koko rata: PUTKI! *Palkkio*Sahapukin edessä istumaan ja sitten ALI! *Palkkio* KIIPEE! *Palkkio* Jee!! Koira nostaa kaikki tassut itse soikon päälle!
Tämä oma agilityrata menee siis jo etu- ja takaperin... mitäs sitten tehtäisiin???
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)