Kahden viikon tauon jälkeen pääsimme toiselle pentukoulutunnille. Jatkoimme katsekontaktin harjoittelua. Vekku tajusi kyllä jutun, mutta silmät liikkuivat katsekontaktin ja lihapullan väliä kuin pikakelatussa tennisottelussa. Yritä siinä sitten pidentää katsekontaktia kahteen sekunttiin ennen palkkiota, kun tulos on katse-lihapulla-katse-lihapulla-katse-lihapulla. No, tätä treenattava kotona ja kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. ennen ruokakupin saamista, ennen ulosmenoa, koiran pitää pyytää lupa katsekontaktilla.
Uutena asiana opetelimme maahanmenoa suorilta jaloilta, ei siis istumisen kautta. Vekku on oppinut maahanmenon siten, että laitan namin nyrkissä maahan ja avaan nyrkin, kun koira on maassa, jolloin koira saa palkan. Nyt lähdin purkamaan omaa kyykkyasentoa, eli kumarrun, vien nyrkin lähelle maata, osoitan maahan ja sanon "maahan". Vekku tajusi. Heti. Istuminen on niin peruskauraa, että muutaman kerran meni istumisen kautta, mutta monesti myös seisoma-asennosta suoraan maahan. Itselleni -jälleen kerran- hankalin asia on muistaa sanoa myös "vapaa" eli vapauttaa makuuasennosta ennenkuin koira karkaa, joten lihapullia kai emännällekin pitäs tarjota oikeasta suorituksesta, kun ei meinaa muistaa.
Myös luoksetuloharjoitus (ks. pentukoulu1) menee muuten hyvin, mutta itse tahdon aina kumartua eteenpäin kutsuessani koiraa. Seiväs siis selkään ja ryhti kuntoon, eikä käsilläkään tarvite tehdä mitään ylimääräisiä viuhtomisia.
Loppurentoutus eli koira kyljellään maassa istuvan omistajan jalkojen välissä sujui jo hyvin ja ilman rimpuiluja, sitä on kyllä isäntä harjoitellutkin korvia hoitaessaan.
Niin sehomma sujuu. :)
Teillähän sujuu jo loistavasti!
VastaaPoista