Ensin mentiin piiloon siten, että Vekku näkee piiloutujan. Muutaman kerran jälkeen vaikeutettiin niin, ettei Vekku nähnyt, minne piiloutuja meni. Sekä "äiti" että "isi" löytyivät puun tai kiven takaa. Kun välimatka kasvoi, Vekku pysähtyi aina viimemetreillä hämmentyneenä ihmettelemään, mutta jatkoi aina matkaa ja löysi perille. Olisko sitten ilmavainulla mennyt, vai kuuliko piiloilijan.
Yllä Vekku on löytänyt piilottelijan ja saa palkkansa.
Maavainulla mennään usein pitkiäkin matkoja. Tätä ollaan käytetty onnistuneen ohituksen jälkeen palkkana ja se tuntuu olevan todella palkitsevaa. Kovasti jo odotellaan kesää, jotta päästään kokeilemaan jälkeä.
Ylläolevassa kuvassa Vekku odottaa ohjeita että kumpaan suuntaa tästä risteykestä lähdetään. Meistä tämä on hyvä piirre, jonka eteen on kyllä tehty töitäkin :-) Toinen asia mitä ollaan tahkottu on se että kun tullaan polulta tielle tai avoimemmalle alueelle niin siihen pysähdytään odottamaan ohjeita. Jälkimmäisessä on vielä hiomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti