Vappujälki

Nyt kun lumet ovat lähes sulaneet täältäkin niin päästiin tekemään ensimmäinen metsäjälki.
Tiedot:

• Pituus reilu 100 m
• 2 kulmaa, joista toinen alle ja toinen yli 90 astetta
• 2 ojan ylitystä
• 4 keppiä
• 30 minuuttia vanha
• Lähetys janalta

Kävin tekemässä jäljen vanhenemaan takametsään ihan tavallisissa vaatteissa, mutta kun palasin sisälle niin Vekku jotenkin aavisti siitä huolimatta. Se oli nimittäin aivan täynnä intoa. Odottelin vartin sen rauhoittumista ja sitten kasailin namit ja loppupalkan taskuun ja lähdettiin ulos pissilenkille.

Kotiin palattuamme kävin hakemassa liinan varastosta ja Vekulla painui nenä samantien maahan. En siis kytkenyt vielä liinaan vaan otin liinan mukaan. Tässä tapahtui ohjaajalle virhe numero 1, kun päästin sen ajamaan omaa poistumis jälkeä. Mennessämme janan alkuun Vekusta huomasi selvästi että A se oli korkeilla kierroksilla ja B jälki oli liian tuore.

Janan alussa käskin Vekun maahan ja odotin että kierrokset laskevat ennen kuin edes kytkin sitä liinaan. Liinaan kytkemisen jälkeen odotin taas kierroksien tippumista ennen kuin komensin ylös. No sitten taas oli liikaa kierroksia, kun korvia ei meinannut olla päässä lainkaan. Jäljelle Vekku lähti vauhdilla ja löysi jäljen heti, mutta lähti tietenkin takajäljelle. Huomasi kyllä itse ja 5 metrin päässä ja alkoi etsimään jälkeä uudestaan.

Jäljellä mentiin alkuun tarkasti ja kohtuu rauhallisesti. Ojan ylitys meni hienosti. Sitten olikin vuorossa ensimmäinen keppi ja Vekku löysi ja tarkensi sen hyvin. Merkkasin naksulla ja annoin komennon maahan, jota koira tottelikin hyvin. Olin varannut jokaiselle kepille reilun makkarapalan ja Vekku sai syödä sen maassa. Koirasta näki että mieli teki jo jäljelle, mutta odottelin ihan rauhassa että palkka on syöty ja että Vekku on rauhoittunut ennen kuin komensin uudelleen jäljelle.

Sitten oltiinkin kulmassa, jonka luo olin sijoittanut kepin. Keppi jäi huomaamatta, mutta kulma meni tarkasti. Seuaavalla keppi oli myös kulmassa ja sen Vekku bongasi ja toisin samat hommat kuin ensimmäisellä kepillä. Kolmas keppi jäi taas löytymättä, kun tuuli vei hiukan hajua mukanaan. Sitten olikin enää jäljellä toinen ojan ylitys, jossa Vekku meni taas tuulen mukana, mutta tuli takaisin jäljelle hienosti. Nyt kun tarkemmin ajattelen niin siinä kohdalla maa rikkoutui myös hiukan kauempaa, kun jälkeä tehdessäni kuljin latvuksesta maahan kiinnittyneen puun yli ja silloin latvus irtosi maasta.

Jäljen päähän ja palkalle Vekku meni tosi tarkasti nenä maassa. Palkan jälkeen kävimme vielä etsimässä sen yhden metsään jääneen kepin, jonka Vekku tällä kertaa tarkensi hienosti. 

Seuraavaksi teemana ovatkin kepit. Täytyykin tehdä niitä vähän lisää.

Pääsiäisjälkiä

Oltiin pääsiäisen aikaan mökillä tein kauden ensimmäisen verijäljen. Tällä kertaa naapurin tyttöjen sulotuoksut eivät enää häirinneet niin kovasti ja pystyttiin ulkoilemaan ilman hihnaakin.

Metsässä riittää intoa.

Vanhan ladon ympärillä riittää hajuja.

Jäältä Vekku yhytti yölliset jäniksen jäljet ja niiden seuraamisesta alla pieni pätkä. Tekee paikoitellen tosi tarkkaa työtä

Lauantaina tein Vekulle vuoden ensimmäisen verijäljen, kun rantapenkereellä oli sen verran sulaa että pystyi lähes sulaan maahan tekemään. Jälki vanheni reilun 12 tuntia ja tässä kuvia sen ajosta.

Kapeahan tuo kannas on ja verikin saattoi olla melko tuoretta,
 kun yöllä oli pakkastakin.

Välillä piti tarkastaa, että kaikki pysyvät mukana.

Jälkikäteen selvisi että yön aikana jäljellä oli ollut myös kettu.

Vekku seurasi tuulen kuljettamaa hajua sen verran,
että ohitti toisen makuuksen kokonaan.

Välillä mentiin ihan hangella.

Toisessa videossa Vekku jäljestää jäljellä ollutta kettua. Tulee kuitenkin kutsusta pois jäljeltä vaikka hiukan arpookin. Video välkkyy hiukan, kun sitä on kuvattu vastavaloon.

Ihmettä ja kummaa

Hei vaan kaikille lukijoille. Mun oli pakko alkaa itse kirjoittamaan, kun tuolla iskällä tuntuu olevan muka niin kiire.

Tämä yhtäkkinen kiire sai alkunsa siitä, että mut vietiin yhtenä iltana tutulle trimmaajalle. Ei mua siellä tällä kertaa trimmattukaan, vaan mä jäin sinne yöksi. Iskä ja äippä olivat jotenkin kiireisiä ja jotenkin vähän huolestuneita ja äippä liikkui jotenkin hiukan hitaasti ja vaivalloisesti ja puhalteli välillä.

Aamulla mut laitettiin tosi aikaisin vieraaseen autoon ja sitten lähdettiin pitkälle matkalla. Kun päästiin perille , niin mua olikin vastassa vanhat tutut Soile ja Mikaela. Perillä aika meni rattoisasti, kun siellä oli niin paljon muita perroja. Illalla mä pääsin kotiin Annan ja Jarin kyydissä. Sitä minä vähän ihmettelin, kun ei siellä kotona ollutkaan iskää eikä äippää, vaan naapurin tyttö, joka aina välillä käyttää mua lenkillä. Hän käytti mua vielä kävelyllä ja vei sitten kotiin nukkumaan.

Koko yön mä olin yksin kotona ja aamulla iskä tuli kotiin tosi väsyneen ja oudon onnellisen näköisenä. Käytti se mua lenkilä, mutta sitten se painui yläkertaan nukkumaan. Muutaman tunnin päästä se heräili ja soitteli innostuneena puheluita. Sitten se käytti mua lenkillä ja häipyi taas jonnekin. Kun se tuli illalla kotiin, niin sillä oli aikaa touhuta mun kanssa. Me tehtiin ihan uutta juttua. Iskällä oli kädessä pikkuinen myssy ja se antoi mun ensin sitä haistella, mutta sitten kun mä käänsin pääni siitä pois niin kuuluikin NAKS. No eihän siinä kauaa mennyt kun mä hokasin että kun väistää tuota juttua niin saakin ruokaa :) Sitä mä vaan ihmettelin että minne se äippä on hävinnyt?

Seuraavana päivänä iskä ei herännytkään normaaliin aikaan vaan nukkui pidempään, vaikka silloin oli työpäivä. Aamulenkin jälkeen se puuhaili ja kanteli sisään tavaroita ja sitten se häipyi taas. Sit kun se tuli kotiin, niin sillä olikin mukana pienen pienet housut ja taas mä sain nameja, kun en mennyt niiden lähelle.

Tätä samaa toistui pari päivää ja sitten tapahtui kummia. Iskä ja äippä tuli yhtä matkaa kotiin ja niillä oli mukana niille vaatteille haiseva käärö. Mua kiinnosti kovasti tutkia sitä, mutta kun mä sain niitä nameja pysyttelemällä siitä hajusta kauempana niin se kelpasi mulle. Jotain ne tuntui puhuvan, että kun mä oon rauhallinen niin mä saan tulla haistelemaan.

Parin päivän päästä ne rakenteli mulle esteratoja. Niiden juttujen yli ei kuulemma saa hypätä vaan ne pitää kiertää. Ihme sääntöjä, kyllähän nyt kaikki tietää, että nopein reitti namin luo on suora. Mutta tiedättekö mikä oli pahinta, mut ajettiin heti kauemmas, kun mä innostuneena tulin käärön lähelle. Ne vaan puhui, että pitää olla rauhallisemmin. Kun ne hoki tuota pari viikkoa, niin mä tajusin, että ne tarkottaa mua eikä sitä kääröä. Olisivat voineet kyllä heti sanoa että tarkoittivat mua. Kattokaas kun iskä otti musta kuvan kun mä osaan olla rauhallisesti.

Näin me ukot nykyään nukutaan aina kun mahdollista 

Jotenkin se vaan on niin ihanaa olla tuon käärön vieressä. Mä keksin muuten aika äkkiä, kuinka auttaa iskää ja äippää huomaamaan, kun toi käärö ääntelee. Iskä otti siitä yhden kuvankin.

Mä ilmaisen iskälle, että käärö heräilee

Tiedättekö mitä, musta on tosi hauskaa kun tuon käärön kotiin tulemisen jälkeen täällä on melkein aina joku kotona mun kanssa ja mä saan olla alakerrassa vapaana. No enhän mä siellä mitään muuta tee kuin nukun, mutta silti se vaan on jotenkin niin mukavaa. Itse asiassa toi vapaana olo onkin niin mukavaa, että mä olen oppinut kuinka avataan ovet ja että portin yli voi kiivetä. Iskä onkin alkanut kutsumaan mua Houdiniksi. Toivotaan että ne kohta tajuaa, että mut voi ja pitää jättää ihan vapaaksi. Laittakoot yläkerrassa ovet kiinni etten mä pääse makkareihin. Kyllähän mä tiedän että sinne ei saa mennä, mutta kun siellä yhdessä huoneessa on niin paljon niitä ihania pehmoleluja puhumattakaan siitä, että sinne voi huoletta tehdä tarpeensa, kun se ei ole mun reviiriä.

En haluasi valittaa, mutta kyllä mua hiukan harmittaa se että meidän lenkit on muuttuneet toisenlaisiksi. Ennen me käytiin aina metsässä, mutta nykyään mun pitää kulkea vaunujen vieressä. No joo, kyllä me aamulla ja illalla käydään iskän kanssa kahdestaan lenkillä ja päivällä mä pääsen omalle pihalle halutessani. Mä kuulin että velipojalla on ollut viime aikoina hiukn viileää. Iskä muuten keksi tuolta sellaisen jutun, että mun pitää antaa nuuskia lenkillä ollessa ihan rauhassa. Se on muuten tosi hienoa, nyt mun ei enää tartte sinkoilla hihnassa ja voin mennä jo joidenkin koirien ohi ilman, että mun tarttee kertoa kuka täällä määrää.

Käytiin muuten mökillä ja siellä iskä antoi mulle uuden lempinimen espanjanvesi-idiootti. Minusta se tuli kyllä ihan syyttä, minkä sitä viriili poika luonnolleen mahtaa. Siis siinähän kävi näin. Me päästiin mökille ja iskä päästi mut autosta pihalle ihan normaalisti. Sitten me mentiin sisälle ja ne sanoi että mä olin siellä kumman rauhaton. No ne tarjos mulle ruokaa, mutta mä en sitä oikein syönyt ja kyttäilin vain ulko-ovea. Iskä päästi mut sitten ulos ja kävi vähän ajan päästä huhuilemassa mua. Mä tulinkin heti jäältä ovelle käymään, mutta en malttanut tulla sisään. Iskä oli sitten mennyt sisälle ja mä jäin ulos. Vartin päästä, kun iskä oli tullut ulos niin musta ei silloin enää kuulunutkaan mitään. Iskä oli sitten käynyt katsomassa lähimmästä naapurista että olinko mennyt sinne ja tutkinut tienkin että oliko siellä jälkiä, mutta ei mitään havaintoja musta (voin kertoa että mulla oli silloin täysi työ selvittää sitä takajälkeä jolla olin). Sitten iskä soitti toiseen naapuriin että olinko tullut sinne tapaamaan tyttösiä, mutta en kuulemma ollut sielläkään. He osasivat tosin kertoa että lähemmässä naapurissa on Nellillä juoksut, joten iskä päättikin lähteä uudestaan sinne. Kohta mä kuulinkin tutun auton äänen ja voi pojat miten mä olin iloinen, kun iskä tuli paikalle. Pitihän mun päästä kertomaan että "katso mä löysin sen nartun ihan itse". Onneksi iskäkin oli iloinen että löysi mut. Kuulin sen kyllä mutisevan, että nyt en pääse yksin ulos ja onneksi Nelli oli sisällä eikä tarhassa, kun ei voida aivan varmoja olla paljonko sellaisille riistaviettisille espanjankarjanlanvesikarhukoirille on menekkiä.

Seuraavana päivänä käytiinkin sitten siellä toisessa naapurissa moikkaamassa Karkkia ja Seriä tai niin me luultiin, mutta sinne oli ilmaantunut myös Saku. Saku on 1,5 vuotias ja ei oikein tykäänyt musta. Käytiin me sen tarhan luona kattomassa ja mä otin tosi lunkisti vaikka se louskutti ihan tosissaan. Yritän mä kutsua sitä leikkimäänkin, mutta se vaan olisi halunnut mut syödä. Kerran mä vähän pörhistelin sille, mutta sitten iskä huomautti asiasta. Onneksi Karkki sentään pääsi mun kanssa leikkimään.

Majakka ja perävaunu

Karkki ei aina arvosta mun lähentelyä

On Karkilla kova kunto

Sunnuntaina iskä vei mua metsälenkille.

Osaan tulla häntä alhaalla ja vauhdilla niinkuin pitääkin :)

Ah niin ihania jäniksen papanoita

Spanieliliiton erikoisnäyttely 22.10.2011

Vekku kävi hyvällä menestyksellä spanieliliiton erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Tuomarina oli  Antonio Garcia Perez Espanjasta. Lopussa skannattu arvostelu.
Tuloksena ERI NUO2 SA.
Sanallinen arvostelu "Excellent dog in every way. Show well. Excellent topline & front. Very good head. Moves well"
Kiitos kaikille jotka olitte auttamassa Vekkua näyttelyyn, muuten käynti olisi jäänyt tekemättä.

Syyskuun kuvapläjäys

Alla kuvakollaasia syyskuun ajalta.

Poseeraus nenä tuuleen

Tuulen mukana nenään kantautui ah niin ihana sorsien tuoksu. 

Sorsien perään tekisi mieli

Tässä hiukan lähempänä sorsia. Kovasti pojalla tuntui mieli tekevän sorsien perään, mutta ei uskaltanut uimaan. Tuossa kohdassa kyllä  oli sen verran virtausta että ihan hyvä ettei lähtenytkään.

Seisonta I

Vekku seisoo pari minuuttia aiemmin menneitä sorsia. 

Seisonta II

 Viimeisen parin kuukauden aikana ollaan törmätty useampia kertoja tuoreisiin rusakon ja jänisten jälkiin ja niiden kanssa on koulutus alkanut tuottamaan tulosta. Vekku seisoo melko hanakkaasti törmätessään riistaan jälkiin. Olen tästä koittanut palkata, jos vain mukana on ollut jotain herkkua. Joskin sanallinen kehuminen ja taputtelu tuntuu toimivan paremmin. Paras palkka tuntuu kuitenkin olevan jäljelle pääseminen. Sillä olenkin palkannut heti jos suostuu tulemaan luokse :-) Arvatkaapa mitä Vekku seisoo seisonta II kuvassa.

Sienikoira

Ollaan viime aikoina käyty melko paljon keräämässä sieniä ja vihdoin Vekku on tainnut ymmärtää idea. Merkkauksesta ei voi vielä puhua mitään vaikka yllä olevassa lavastetussa kuvassa koira istuukin.

Jäljestystä ja metsästyksen aloittelua

Vekku hirven kiimakuopalla

Vekkua on selkeästi ruvennut riista kiinnostamaan enemmän kuin aiemmin tai sitten olen vain käyttänyt riistaisemmilla alueilla ulkoilemassa. Kuvassa olevalta kuopaltakin jäljestettiin hirven jälkiä puolisen kilometriä. Kuhmossa käväistessämme pääsimme kanalintujenkin jäljille ja nekin tuntuvat kiinnostavan kovasti. Haku on paljon laajempaa kuin ihan tyhjässä metsässä. Tällä hetkellä voiton vievät kuitenkin jänikset ja rusakot. Niiden hajujen perään lähdetään sata lasissa ja hihnassakin vedetään täysillä, vaikka muuten hihnakäyttäytyminen on hyvää. Yhtä siipirikkoa puluakin yritettiin saada kiinni, mutta se oli liian vaativa, kun minä en päässyt sitä ottamaan hengiltä ja Vekku taas ei sitä suostunut tappamaan, yritti vain kantaa suussaan.

Edellisen blogin kirjoituksen jälkeen olemme ajaneet kaksi jälkeä. 

Kuhmossa ollessa tehtiin yksi jälki kahdella kulmalla. Vekku nostaa jäljen janalta tosi hyvin. En ole kertaakaan nähnyt että olisi mennyt jälkeä yhtään takaperin. Jäljessä oli kaksi kulmaa oikealle ja ne oli merkattu paperilapuilla. Ensimmäisellä kulmalla Vekku selkeästi nostaa nenän maasta ja haistelee jotain ilmasta. Nyt jälkikäteen tiedän että merkkasi sitä paperin palaa vaikka se oli puolitoista metriä korkealla. Toiselle kulmalle tultaessa maassa alkaa olla tosi paljon hirven jälkiä ja toisella kulmalla Vekulle tuleekin elämänsä ensimmäinen hukka hirven jälkien takia.Niitä oli oikeasti tosi paljon. Hetken (minuutti pari) haahuilun jälkeen annan uudelleen jälki-vihjeen jolloin Vekku muistaa että mitä oltiin tekemässä ja menee suoraan jäljelle ja jatkaa lopun matkan eksyneen luokse. Tällä kertaa siis jäljen päästä löytyikin eksynyt. Aiemmin ongelmana ollut jäljestyksen lopetuskin on nyt alkanut selvitä. Ensimmäinen askel oli kissan märkäruoka, joka on riittävän hyvää että se hotkaistaan. Toisena keinona olen ottanut tavakseni vaihtaa jälkiliinan talutushihnaan.

Tänä viikonloppuna tein kaksi jälkeä. Tällä kertaa keskityin pituuden sijaan kulmiin ja lisäsin uutena haasteena kepit. Kulmia lauantain jäljellä oli 7 ja maasto oli paikoitellen melko vaikea kulkuista, joten siihen pakostakin tuli kaarroksia. Alue jolla jälki oli on kapeimmillaan 50 metriä ja sen keskellä kulkee polku. Näin ollen tuolla kulmamäärällä tähän kolmen sadan metrin jälkeen tuli aika paljon polun ylityksiä ja kävelinpä jokusen metrin polullakin. Näistä ei koitunut mitään ongelmia. Jälki oli tosin vain puolen tunnin ikäinen, joten muutamassa kohdassa Vekku vaihtoi ilmavainuun ja kulki noin metrin päässä jäljestä. Tällä kertaa olin tosiaan ottanut mukaan neljä keppiä, joista tällä ekalla kerralla Vekku merkkasi ja löysi kolme. Kepillä joka Vekulta jäi selvästi merkkaamatta se pysähtyi ja vaihtoi ilmavainuun paria metriä ennen ja meni tuulen alapuolelta noin metrin päästä ohi koko ajan haistellen ja hakien. Nyt toisen jäljen perusteella uskon että Vekku tuonkin kepin huomasi, mutta ei vaan jostain syystä osannut sitä merkata. Kun Vekku palasi jäljelle niin minä nappasin kepin mukaani. Perillä odotti kissan ruokapurkki, joka maistuikin jäljestäjälle hyvin. Jälkeä tehdessäni olin huomannut kantarelli paikan ja pyysinkin Vekkua etsimään "rellejä". Tällä kertaa en tyytynykään pelkkään haisteluun vaan annoin vihjeen uudestaan niin monta kertaa että Vekku keksi istua kantarellien viereen. 

Tänään sunnuntaina tein jäljen samaan maastoon kuin eilen, mutta toiseen suuntaan ja osittain ristiin eilisten jälkien kanssa, jotta jäljellä olisi harhoja. Keppejä oli taas neljä. Periaatteessa lähetin taas janalta kymmenen metrin päästä, mutta tällä kertaa olin epähuomiossa sijoittanut janan tiheikköön, joten siitä ei kovin suoraa tullut. Keppien varalta minulla oli mukana naksutin, kuten eilenkin, ja ne menivät tosi hyvin. Jännää kuinka Vekku vaihtaa aina metriä paria ennen keppiä ilmavainuun ja alkaa hakemaan aivan eritavalla. Haisteltuaan keppiä jonkin aikaa Vekku jää nykyään odottamaan palkkaa, jopa ennen naksua :-) Noita eilisiä harhoja Vekku pariin otteeseen tarkasti, mutta palasi aina takaisin jäljelle. Tällä kertaa Vekku oikaisi yhden kulman ilmavainulla. Varsinkin tänään Vekun vauhti kasvoi loppua kohden. Vekkuhan on tähän asti jäljestänyt todella maavainuisesti, mutta ilmeisesti varmuuden kasvaessa on nyt alkanut käyttämään myös ilmavainua. Vauhti pysyy kyllä vieläkin varsin verkkaisena, koska ilmavainulla Vekku joutuu aina hiukan varmistelemaan ja palaamaan välillä hiukan taaksepäinkin.

Sieniin tuolla jo viitattiinkin ja tässä vähän aivan tuoreita mietteitä. Tähän asti Vekku on etsinyt sieniä ihan parin metrin säteellä minusta ja saanut palkan siitä. Jostain syystä tänään Vekku päättikin etsiä sieniä laajemmalta alueelta. Ilmeisesti vainusi niitä jostain, mutta emme vain sattuneet tarkalleen oikeaan kohtaan. Pitäisi vain saada tuo merkkaaminen toimimaan. Tuollainen muutaman sekunnin normaalia pidempi haistelu, kun tahtoo jäädä näkymättömiin.

Jälkeä ja koulutusta

Tällä viikolla ollaan harjoiteltu haukkumista, sienestystä ja noutoa.

Nouto
Tätä on harjoiteltu ihan liian vähän ja varmaan väärinkin. Kyllästyin kun Vekku kyllä menee pallolle/kepille vauhdilla, mutta se takaisin tulo :-( Pallon kanssa vedetään rinkiä talon  ympäri ja mennään jonnekin pureskelemaan. Keppiä sitten pureskellaan vauhdissa ja yleensä mennään jonnekin makoilemaan ja siellä pistetään ihan silpuksi. Olen yrittänyt kahdella samanlaisella noudettavalla, mutta mulla oleva ei ole yhtä kiinnostava kuin suussa oleva. Namipalkalla saattaa pari kertaa hakea, mutta sitten siirrytään omiin hommiin. Liinassakin olen koittanut tehdä, mutta sitten homma ei kiinnosta alkuunkaan. Liinahan siis laittaa Vekulla nenävaihteen päälle ja silloin ei tunnu saalistaminen niin kiinnostavan.
Aloitin nyt sitten kouluttamaan sisällä noutokapulan kanssa takaperin ketjuttamalla ja se siinä tuntuu olevan into mukana, jopa niinkin paljon että Vekku koitti komentaa haukkumalla kapulaa noudettavaksi :-)

Haukkuminen
Tarkoitus on saada opetettua myös haukkuminen käskystä. Tässä on ollut vähän ongelmana, kun ei ole voinut hallitusti saada koiraa haukkumaan, mutta nyt Vekku on oppinut jo sen verran että ulkona kiinniollessa saan sen haukkumaan.

Sienestys
Tällä viikolla tehtiin pihaan yksi rata ja annoin Vekun ihan itsenäisesti etsiä kantarelleja. Koiralla vaan tuntuu olevan niin maavainuinen että sen pitää olla tosi lähellä, jotta löytää sienet. Tajusin tässä vasta että Vekkuhan on hienosti löytänyt nuo sienet jäljestämällä jalanjälkiä ja sitten ihan lopuksi vaihtannut sieneen. Tällä kertaa tallasin sienien ympäristön täyteen jälkiä jolloin tähän ei ollut mahdollisuutta ja lisäksi heitin sienet kauemmas. Kyllä se nenäkin muutaman kerran sieltä maasta jo nousi, mutta vaatinee reilusti harjoitusta.

Jälki
Tänään tehtiin Vekulle lyhyt jälki, mutta sitäkin vaativampi. Jälki oli noin tunnin vanha ja kaartava (mutkitteli parin metrin välein minne sattuu) ja sillä oli polun sekä ojan ylitys ja lisäksi olin itse tehnyt siihen harhan. Ai niin ja minä en sitä alkujaankaan tallannut vaan kuljin noin viiden metrin päässä.
Sitten itse suoritukseen. Vekku odotteli tuon harhan tekemisen ajan autossa, joten kun palasin autolle ja otin liinan käteen niin intoa oli vähintäänkin riittävästi. Ilmeisesti sen verran että muutama perustarve unohtui tyystin , kuten jäljempänä selviää. Lähetys tapahtui ensimmäistä kertaa janalta. Tässä ei ollut mitään ongelmaa Vekku pisti jälki-vihjeen kuultuaan nenän maahan ja siirtyi suoraan jäljelle ja vielä oikeaan suuntaan :-) Jälki oli siis tosi mutkainen kahden metrin matkalla saattoi olla metri heittoa sivusuunnassa, mutta ainakin minusta Vekku meni tarkasti jälkeä pitkin. Sitten iski suurempi hätä kesken jäljen, joten tässä piti pitää pieni tauko. Tarpeiden teon jälkeen Vekku palasi takaisin jäljelle. Tästä vähän matkan päässä oli polun ylitys ja sen kohdalla sitten oli ihan pakko merkata yksi puska. Merkkauksen jälkeen Vekku palasi jäljelle. Melko pian tämän jälkeen oli tekemäni harha. Vekku kyllä huomasi sen, mutta jatkoi oikeaa jälkeä pitkin. Sitten olikin vuorossa ojan ylitys jossa ei ollut mitään ongelmaa. Jäljen päässä oli tällä kertaa muovirasiallinen froliceja. Vekku haisteli rasian hienosti, mutta ei taaskaan malttanut jäädä palkkaansa syömään paria kädestä annettua enempää. Periaatteessa tässä oli sitten kulma, koska Vekku jatkoi jäljestämistä poistumisuraa pitkin. Nyt kirjoittaessa tajusin juuri että Vekkuhan jäljesti tuossa poistumisjäljelläkin tosi hienosti. Siinä nimittäin oli ensin muutama metri tuota alkuperäisen tekijän jälkeä ja sitten ristiin minun ja alkuperäisen jälkiä ja Vekku pysyi tarkasti niiden alkuperäisten päällä.