Perro tuli taloon

HAU!

Tässä blogissa kerromme ensimmäisitä hännänhuiskutuksistamme tuoreena perroperheenä. Toive espanjanvesikoiran pennusta on kuplinut mielessämme jo vuoden päivät: kuplinnan huipennukseksi Vekku-perro tuli taloomme syksyisenä lauantaina 12.9.2010, eli siis vain muutama päivä sitten! 150km automatka emon luota uudelle paikkakunnalle taittui yllättävän helposti. Auton oven sulkeuduttua ja pahimman tassuntärinän mentyä ohi jatkui piiskutusta vain viitisen minuuttia uuden emännän sylissä. Rauhoittavat signaalit -kirjan oppeja noudattaen haukottelimme koiravauvan takapenkillä hiljaiseksi :D (http://www.sanasilta.fi/kirjat/jutut/haukottele.html) Jatkoimme matkaa leppoisasti neljän pysähdyksen taktiikalla: välillä ulkoiltiin sivutiellä ja tehtiin siellä ne jutut, tiedättehän, mitä isotkin koirat nyt yleensä puskassa tekee ;). Mainiota!

Päsimme kuivina ja ilman matkapahoinvointia onnellisesti perille ruokakupin ääreen. Slurpsis, sinne hujahti kasvattajan antamat eväät pienen masun täytteeksi. Uuden kodin tutkiminen jatkui iltakahdeksaan ja tohinaa riitti.

Vekku yritti mahtua sohvan alle nukkumaan. Kun tämä ei onnistunut, kävi Vekku rojottamaan sohvan viereen. Iltaunet kestivät klo 20:30 - 22:30, jonka jälkeen Vekku söi ja ulkoili uudessa pihapiirissä. Tämän jälkeen alkoi sisällä levoton kausi, jonka aikana kierreltiin vähän siihen malliin että olisiko se emo jossain täällä piilossa. Etsintä kesti jonkun 30-45 minuuttia.
Yöunille vaivuttiin puolilta öin tuolin alle sängyn viereen. Petikin on kyllä olemassa, mutta se ei vielä kiinnostanut. Pitänee katsoa löytyisikö siihen joku "katos", jotta
muistuttaisi lipastonalusta :-). Isäntä ei kertaakaan havahtunut yöllä itkuun, vaikka nukkui hänkin tapansa mukaan koiranunta :). Kuuden aikoihin Vekku haukahti kerran, mutta jatkoi vielä sen jälkeen uniaan.

Sunnuntaina puoli kahdeksan jälkeen aamupiipahdus ulkona, jonne tulikin heti
isot pissit ja kakatkin pienen juoksun jälkeen. Omenapuun alta Vekku löysi rusakon makuupaikan ja sitä haisteltiin hyvin innokkaasti :-). Suihkuun meno onnistuu namin toivossa melko hyvin. Tassujen pesu on kuitenkin vielä haastavaa. Pyyhkeelle Vekku tulee hyvin innokkaasti, kuiva tassu paras tassu :).

Sunnuntaina huomasimme, että olemme viimeistään nyt aivan ihastuneita Vekkuun! Kotiopetus lähtenyt sellaisellä hillityllä mutta järjestelmällisellä linjalla liikkeelle: Käännellään hyppivälle pennulle selkää, rapsutellaan istuvaa tai rauhallista koiraa ja järjestetään aktivointileikkejä. Täytyy todeta, että onpa meillä oppivainen koira! :)

Vekku yritti ensin monesti sohvalle, nyt saattaa enää muutaman kerran kokeilla sinne, mutta rauhoittuu aika nopeasti istumaan tai makaamaan siihen sohvan tuntumaan. Vekku on huomannut, että ihmiset pitävät ainakin sisällä istuvista koirista ja takapuoli tavoittaa lattiaa tuon tuostakin :D. Hieman on ollut pennulla taipuvaisuutta nousta nyt jo (!!!) etenkin emännän jalkaa vasten kyhnyttämään, josta vinkaisumalla tai murahduksen kuullessaan kyllä lähtee tiehensä, mutta tiukkana saa olla! Ihmisten ruokaillessa alkoi jonkinlainen komennushaukku, mutta saatiin sekin rauhoittumaan, onneksi.

Ulkoiltu on moneen otteeseen ja pissat ja kakat tulevat aika hyvin pihalle. Pieneillä kävelylenkeillä on käyty ja tavattu liuta lapsia, naapureita ja yksi kiltti Bono-koira (olisko ollu Nowascotia?) haisteltu. :D Kummallisia pyörähärveleitä ja tuulimyllyjä on ihmetelty, tassuja pesty ahkerasti ja piiloleikkiä leikitty muutama kerta. Ihana fiksu koira! Sellanen koiran pitää ollakin, että se hoksaa!