Eilen koitti se armoitettu päivä, kun Vekku, 9 kk palaisi takaisin koirakouluun. Uusi ryhmä, toinen vetäjä ja paaaljon unohdettuja asioita. Emäntä on tainnut hihnakävelyn ja metsäretkeilyn ohella unohtaa harjoittaa tuttuja juttuja ja korvannut ne jokailtaisella sylikiehnäyksellä. Ei ehkä voittajan valinta, sen sain todeta kurssin alkajaisiksi...
Saavumme kurssille muutaman minuutin myöhässä ja kerkesimme juuri esittelykierrokselle. Ja siitä ne kierrokset sitten vaan lisääntyivät... Koiralan poika pyöri väkkäränä, järsi hihnaa ja emännän hihoja, hyppimistäkin oli muttei onneksi niin pahana kuin aiemmin. Korvat ja keskittymiskyky jäivät kotiin, mutta jotain jätettiin treenipaikalle. Nimittäin merkki hallin pylvääseen. Kiva.
Kontakti oli jokseenkin hukassa ja Vekku olisi halunnut vaan tehdä tuttavuutta muiden koirien kanssa. Kun ei päässyt, piti energiaa purkaa emännän myöhnäykseen. No, kotona on otettava kiinni härää sarvista ja palautettava mieleen kaikki aiemmin hienosti osatut asiat.
Uutena asiana opettelimme sivulta istuma-asennosta maahanmenoa. Toiset jatkoivat siitä paikallaoloakin, mutta meillä on asento ja keskittymiskyky hakusessa. Juustomakupalat olivat liian pientä silppua, joten palkitseminen meni silppujen nyrkistä lipomiseksi niin että juustoja oli lopulta sekä metrin verran jokapuolella ympärillämme, että koiraoppilaan parrassa. Varsin surkuhupaisa oppitunti! Jatkossa täytyy ottaa toisenlaisia nameja ja palkata maahanmenosta etutassujen väliin, jotta makuuasento ei väänny mutkalle. Lisäksi pitää harjoitella paikallaoloa. Tavoittena on, että ihminen saapoistua paikalta vaikka pomppien päällään.
Vihjeitä otetaan kiitollisena vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti