Käytiin Vekun kanssa tänään ensimmäistä kertaa MEJÄ-kokeessa. Homma meni aika tarkalleen niin kuin osasin odottaakin, joskin riistavietti on suurempi kuin odotin.
Kokeessa oli kuudesta AVO-luokan koirasta viisi urosta ja taisivat olla kaikki parin vuoden ikäsiä, joten laukauksen siedossa ilmassa oli selkeästi hormoonihuuruja. Laukauksen sieto-testi meni hyvin. Koirat vietiin riviin tien varteen ja sidottiin puuhun., jonka jälkeen ohjaajat poistuivat koirien luota laukauksen ajaksi. Kun poistuin sivummalle niin Vekku jäi seisomaan terhakkaasti ja odotti siinä laukauksen ajan. Ehkä oli hiukan täräkämpänä laukauksen jälkeen ja kuunteli haulisadetta.
Arvonnassa meille kävi tällä kertaa hiukan huono tuuri, kun jouduimme viimeiselle jäljelle. Näin ollen Vekulla joutui odottamaan autossa lähes viisi tuntia laukauksen sieto-testin jälkeen. Onneksi pääsin käyttämään koiraa pari kertaa lenkillä, kun jälkialue oli suhteellisen lähellä tukikohtaa.
Ennen suoritusta läksimme Vekun kanssa hyvissä ajoin lenkille, jotta se pääsee juomaan ennen suoritustaan ettei silloin tarvitse. Se olikin oikea valinta. Olisi vain pitänyt viedä se myös piehtaroimaan sammaleisiin tai sitten kastella kunnolla. Laitetaan muistiin seuraavaa kertaa varten.
Jälki oli siis alla olevan mukainen siten että lähtömakaus on alareunassa ja kierrettiin myötäpäivään.
Näytä Vekku MEJÄ 8.7.2012 suuremmalla kartalla
Lähtö ja ensimmäinen osuus
Talutin Vekun alkumakaukselle ja laitoin vasta siinä liinan kiinni, koska muuten Vekku jäljestää niitä ihmisjälkiä. Tästä huolimatta se haistoi makausta pikaisesti ja lähti samantien sivulle. No alussahan saa opastaa, joten otin palautin koiran valjaista uralle ja annoin vihjeen uudestaan. Tämä auttoi ja lähdettiin oikeille jäljille. Heti alusta huomasi että Vekulla oli reilusti virtaa, kun se viipotti jäljen kummallakin puolelle. Alun jälkeen jälki kulki jyrkän kallion puolivälissä ja Vekku tahtoi mennä koko ajan alarinteeseen. Ensimmäinen hukka tuli melko alussa, kun jäljen poikki meni selvät hirven jäljet (niiltähän ei koiraa saa kieltää, joskin pitäisi kun siitä taitaa mennä vain pisteitä). Kalliolta laskeuduttiin suolle ja siinä alkoi sitten piehtarointi, joka ainoassa sopivassa mättäässä :) Jatkoi kyllä hetken päästä jäljelle. Ensimmäisellä makauksella Vekku meni makauksen tarkasti, mutta tuomari alkoi rapistelemaan muistiinpano välineitä pussista niin Vekku meni hakemaan palkkaa :) (palkat piilotetaan jatkossa makauksen alle). Kun palkkaa ei kuulunut niin oikaisi suoraan jäljellä parin metrin päähän.
Toinen osuus
Toisella osuudella Vekku alkoi tekemään tarkempaa työtä ja se meni hyvin seuraavaan hukkaan asti. Tässä kohdassa ohjaajan olisi pitänyt olla nohevampi ja kieltää heti, kun huomasin että Vekku otti seisonnan. Se kuitenkin palasi hetken päästä vielä jäljelle, mutta virtaa oli tullut roimasti lisää. Jälki meni pienen tiheikön poikki ja olin itse hiukan liian kaukana perässä, kun Vekku sai maavainun teerestä aloitti hakukuvion. No hetken päästä oltiin jo liinan mitan verran syrjässä ja silloin lintu lähtikin lentoon. Kielsin reippaasti, mutta aivan liian myöhään. Tässä vaiheessa Vekku alkoi etsimään selkeästi jotain, mutta se oli ilmeisesti lisää lintuja, kun tuomari joutui palauttamaan toisen kerran jäljelle. Loppu menikin sitten makaukselle asti hienosti. Makaus mentiin tarkasti, mutta vain nuuhkaisten, koska niitä makupaloja ei tuomarilta irronnut edellisellä kerralla niin miksi vaivautua :)
Kolmas osuus
Makaukselta jälki lähti alarinteeseen ja päätyi lopulta ojitetulle suolle. Lopulliseen tuomarin keskeytykseen johtava tapahtumaketju alkoi sillä että Vekku yliarvioi kykynsä tai sitten liina tarttui kiinni, mutta kuitenkin se koitti hypätä ainakin metrisen ojan yli ja päätyi vain puolittain vastapäiselle penkereelle. Eihän se saanut takatassuilla otetta turpeisesta penkasta ja vierähti ojaan. Ojassa oli tietysti sellaista turvelääryä että koko koira oli aivan kuin jossain turvekylvyssä käynyt. No tuohan ei tietenkään lähtenyt ravistelemalla pois ja kun lähellä nyt sattui olemaan niitä niin ihania sammalia niin alkoi piehtarointimaraton, jonka päätteeksi Vekku päätti jäädä makaamaan sammaliin. Tuomari kehoitti vielä antamaan vihjeen, mutta ei silläkään saatu enää Vekkua itsenäisesti jäljelle, joten tuomittiin kolmas hukka ja loppupätkä mentiinkin sitten harjoittelun merkeissä lyhyessä hihnassa ja kaikenlainen haahuilu estettiin. Intoa Vekulla jäljelle oli, joten siinä mielessä uskalsi noin tehdä. Sorkkakin löytyi hienosti ja se ilmaistiin ihan oikein. Itseasiassa osa kissanruuista jäi jopa syömättä, kun sorkka kiinnosti niin kovasti.
Tuloksena siis AVO-0 eli tuomari keskeytti kolmen hukan jälkeen. AVO-luokassa vain kolme koiraa pääsi jäljen loppuun asti ilman keskeytystä ja kun myös VOI-luokassa oli useammalla koiralla niin ilmeisesti maastot ja keli olivat hankalat koirille.
Yleisesti ottaen MEJÄ tuntuu minulle ja Vekulle sopivalta lajilta ja harjoituksella varmaan saadaan nuo muutamat kohdat kuntoon. Joskin tämän hetkiseen elämäntilanteeseen kokonaiseksi viikonlopuksi irrottautuminen on haastavaa ja siitä kiitos vaimolle, joka mahdollisti tämän irrottautumisen. Luulen että seuraavan kerran startataan ensi vuonna paremmin harjoiteltuina. Tämä kerta antoi runsaasti tietoa lajista ja oivia vinkkejä harjoitteluun. Jälkiparikseni sattuikin lajin tuomari ja aktiivinen harrastaja, jolta sainkin paljon vinkkejä sekä jäljen tekoon että harjoitteluun ja koska kokeen luonteeseen kuuluu paljon odottelua niin hyödynsin noita aikoja keskustelemalla muiden ohjaajien ja toimitsijoiden kanssa koulutusjutuista.
