Toinen oppitunti: vanhan hiomista ja uusia esteitä!

Vauhdista viisastuneena päätimme uuvuttaa Vekusta isoimmat hyöryergiat pois riehumalla ennen oppituntia. :) Makupalat vaihtuivat helpommin hallittaviin makkaranpaloihin lentävän juustosilpun sijaan. ;D Menimme myös hyvissä ajoin paikalle niin, että Vekku ehti nuuskia koulukaverit jo pihalla. Näillä valmisteluilla tunti sujuikin sitten mainiosti.

Harjoittelimme sivulletuloa siitä mihin on aiemmin jääty, sekä maahan menoa sivulla. Istuminen sujui ok silloin, kun korvat toimivat, mutta kovasti on alkanut nenä viemään poikaa! Maahanmenon kanssa meillä kävi puolestaan niin, että Vekku keksi alkaa kiertää lonkkansa sivulle maahanmennessä, joten muiden jatkaessa käsiohjauksen häivyttämistä meillä ohjelmassa olikin asennon korjausta.

Lopputunnista käveltiin ensimmäistä kertaa esteen yli. Vau! Se oli mukavaa! Vekulla meni niin mainiosti, että saatiin siihen toinen 10 cm lauta päälle ja opettaja hihnan päässä, emäntä esteen toisella puolella, Vekku hyppäsi kutsusta esteen yli emännän luo. Tämä meiltä sujuu, olipa mukava tunti!

Kotiläksyksi saatiin istumisen ja maahanmenon harjoittelua. Lisäksi piti etsiä alusta makupaloille estehyppyjen palkitsemista varten. Sen merkitystä harjoiteltiin ahkerasti kotona ja Vekku oivalsi, mistä on kyse. Innolla odotan uusia oppimsitehtäviä!

Pohjatyökurssin ensimmäinen oppitunti!

Eilen koitti se armoitettu päivä, kun Vekku, 9 kk palaisi takaisin koirakouluun. Uusi ryhmä, toinen vetäjä ja paaaljon unohdettuja asioita. Emäntä on tainnut hihnakävelyn ja metsäretkeilyn ohella unohtaa harjoittaa tuttuja juttuja ja korvannut ne jokailtaisella sylikiehnäyksellä. Ei ehkä voittajan valinta, sen sain todeta kurssin alkajaisiksi...

Saavumme kurssille muutaman minuutin myöhässä ja kerkesimme juuri esittelykierrokselle. Ja siitä ne kierrokset sitten vaan lisääntyivät... Koiralan poika pyöri väkkäränä, järsi hihnaa ja emännän hihoja, hyppimistäkin oli muttei onneksi niin pahana kuin aiemmin. Korvat ja keskittymiskyky jäivät kotiin, mutta jotain jätettiin treenipaikalle. Nimittäin merkki hallin pylvääseen. Kiva.

Kontakti oli jokseenkin hukassa ja Vekku olisi halunnut vaan tehdä tuttavuutta muiden koirien kanssa. Kun ei päässyt, piti energiaa purkaa emännän myöhnäykseen. No, kotona on otettava kiinni härää sarvista ja palautettava mieleen kaikki aiemmin hienosti osatut asiat.

Uutena asiana opettelimme sivulta istuma-asennosta maahanmenoa. Toiset jatkoivat siitä paikallaoloakin, mutta meillä on asento ja keskittymiskyky hakusessa. Juustomakupalat olivat liian pientä silppua, joten palkitseminen meni silppujen nyrkistä lipomiseksi niin että juustoja oli lopulta sekä metrin verran jokapuolella ympärillämme, että koiraoppilaan parrassa. Varsin surkuhupaisa oppitunti! Jatkossa täytyy ottaa toisenlaisia nameja ja palkata maahanmenosta etutassujen väliin, jotta makuuasento ei väänny mutkalle. Lisäksi pitää harjoitella paikallaoloa. Tavoittena on, että ihminen saapoistua paikalta vaikka pomppien päällään.

Vihjeitä otetaan kiitollisena vastaan!

Hurjastelua huhtikuussa

Parin kuukauden treenitauko on vierähtänyt lumien sulamista odotellessa. Koska ne lumet lähtee ja tulee ihanat kurakelit?? No nyt! Olemme käyneet suht ahkerasti koirapuistossa, joten toisia koiria on tapailtu ja metsässäkin on viiletetty vapaana lähes päivittäin. Turkkiin kertyy mittava kokoelma havunoksia ja neulasia, joten turkin alasajo on nyt enemmän kuin ajankohtainen.

Hihnakäyttäytyminen sujuu, mutta ei itsestään. Kunhan heti kotoa lähtiessä on tarpeeksi jämäkkä, homma toimii. Vetämistä ei ole oikeastaan lainkaan, mutta on se vaikeaa Vekulle pysyä kävelyttäjän "takana". Omat haasteensa on myös niissä tilanteissa, kun koko perhe ulkoilee yhdessä.... paimenvietti (?) vaivaa ja kierrokset nousee ja sinkoilu alkaa.

Napuriimme on muuttanut komea Tanskandoggityttö. Vekku kutsuu tyttöä kovasti leikkimään, mutta pitää kuitenkin varovaista välimatkaa. Aiempaa kokemusta on koirapuiston dogeista, mutta kokoero on sen verran suuri ettei siitä oikein painia synny... muiden koirien kanssa Vekku on tullut mainiosti toimeen ja on koirapuistossa aina intoa täynnä menossa mukana.

Piiloleikki metsässä

Läheisestä metsästä löytyy oiva mäkimaasto piiloleikkiä varten. Emme ole aiemmin juuri piilosta leikkineet, mutta nyt oli mahdollisuus siihen. Aika helppoja tehtäviä tehtiin innokkaalle Vekku-pojalle.

Ensin mentiin piiloon siten, että Vekku näkee piiloutujan. Muutaman kerran jälkeen vaikeutettiin niin, ettei Vekku nähnyt, minne piiloutuja meni. Sekä "äiti" että "isi" löytyivät puun tai kiven takaa. Kun välimatka kasvoi, Vekku pysähtyi aina viimemetreillä hämmentyneenä ihmettelemään, mutta jatkoi aina matkaa ja löysi perille. Olisko sitten ilmavainulla mennyt, vai kuuliko piiloilijan.
Yllä Vekku on löytänyt piilottelijan ja saa palkkansa.

Maavainulla mennään usein pitkiäkin matkoja. Tätä ollaan käytetty onnistuneen ohituksen jälkeen palkkana ja se tuntuu olevan todella palkitsevaa. Kovasti jo odotellaan kesää, jotta päästään kokeilemaan jälkeä.


Ylläolevassa kuvassa Vekku odottaa ohjeita että kumpaan suuntaa tästä risteykestä lähdetään. Meistä tämä on hyvä piirre, jonka eteen on kyllä tehty töitäkin :-) Toinen asia mitä ollaan tahkottu on se että kun tullaan polulta tielle tai avoimemmalle alueelle niin siihen pysähdytään odottamaan ohjeita. Jälkimmäisessä on vielä hiomista.

Talvisia kuvia Kittilästä

Naarasteeri nousu edestämme lentoon kiepistä.



Tästä meni hetki sitten poro...


Kemissä merellä...

Pentukurssin tasotesti

Pentukurssi on nyt käyty. :)Saimme viimeisellä kerralla näyttää osaamisemme ja vastapalkkioksi kymmenkohtaisen a,b,c,d asteikolla tehdyn arvioinnin kera kommenttien. Arvioinnissa a vastaa sitä, että koira osaa homman, d sitä, että ei osaa. Olemme juuri alkaneet opetella käskystä seisomista, joten se pisti Vekun pään vähän pyörälle: aikaisemmin istuminen onnistui loistavasti. Ohimenevä vaihe siis! ;)



Ohjaaja kehui Vekun luonnetta. Vaikka Vekku välillä haastaa, se on perroksi todella sosiaalinen, mikä on kouluttajan mielestä todella paljon parempi asia koulutuksen kannalta kuin arkuus. Moneen kertaan saimme kehuja siitä että Vekulla on hyvä luonne ja että toimimme hyvin yhteen. Oma kommentti on, että silloin kun onnistumme, olemme loistavia, mutta silloin kun kummallakin on ajatukset vähän löyhällä, ei mene ihan niin hyvin... ;). Tyytyväisiä olemme, ja kouluttautuminen jatkuu huhtikuussa pohjatyökurssilla!

Hui kauhistus

Nyt ne möröt ovat saapuneet. Tässäpä listaa pelottavimmista asioista joita pitää haukkua lumiukko, lunta kolaavat ihmiset, muovipussit (paitsi jos niissä on ruokaa). Näille kaikille pitää haukahtaa muutaman kerran. Lisäksi nykyään unessa juostaan ja muristaan sekä äännellään huomattavasti enemmän kuin ennen. Yleisesti ottaen ympäristöön reagoidaan herkemmin kuin ennen.

Uutta vuotta otettiin vastaan maaseudun "rauhassa". Olimme kylässä vierailulla ja Vekku sai sinne mennessä melkoisen annoksen pauketta heti kättelyssä. Kävi nimittäin niin että päästin Vekun autosta vapaaksi, kun tiesin kyläpaikan koirien olevan tarhassa. Sitä mahdollisuutta en muistanutkaan ottaa huomioon että pojilla on papatteja ja tietysti kävi niin että he laittoivat täyden maton paukkumaan juuri kun Vekku oli päässyt 10 m päähän. Koira tietysti juoksi heti jalkoihin. Onneksi tuosta ei sen suurempaa traumaa tunne jääneen, koska olimme käyneet jo aiemmin hiukan tutustumassa haulikon paukkeeseen. Raketit katsottiin ulkona namien kanssa ja aamulla tehtiin vielä lenkki papattien paukkeessa.

Joululomalla kävimme myös reissusta pohjoisessa ja isi Miro katsomassa, mutta niistä kirjoitellaan sitten kun kuvat saadaan siirrettyä kamerasta.